Onnea Turku ja Suomi. Vai Eurooppa?

Tänään se saapuu: Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011, Suomen Turkuun. Tervetuloa!

 Kuva: Turku2011/Jenni Erkintalo, Petri Summanen

Euroopan kulttuuripääkaupunkiohjelma syntyi vuonna 1985 osana EU:n enemmän ja vähemmän (p)onnekkaita yrityksiä yhteisen, eurooppalaisen identiteetin luomiseksi. Meillä suomalaisillakin on takana EU-kansalaisuutta jo reilut 16 vuotta - kärjistetyllä logiikalla Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuoden pitäisi siis lämmittää ainakin meitä helsinkiläisiä ihan yhtä paljon kuin Turun. Ei taida vielä toteutua käytännössä, vai mitä? Väittäisin että tämä kertoo muun muassa kielen yhteydestä identiteettiin. Ja ennen kaikkea kansallisen identiteetin mielettömästä staminasta. 

Ajatelkaa, mikä psykologinen apparaatti ihmiskuntaan on kehittynyt vain 200 vuodessa! Ei ennen Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumouksia tajuttu olla näin hanakasti vastakarvaan uusien, monikansallisten liittoutumien edessä. Kansallisen identiteetin yli ajoivat yleensä paikallinen ja luokkaidentiteetti (jos niitäkään ehdittiin pärjäämisen ohessa omaksua). Vieraita kieliä puhuttiin paremmissa piireissä kansankieltä mieluummin. Kulttuuri oli aidosti kansainvälistä, vaikka uusien teosten leviäminen syntypaikkansa ulkopuolelle kesti viikkoja, kuukausia, vuosia (vertaa vaikka siihen, kuinka kauan kaikuu huoneessa se 'klik' kun tänään painat Lähetä-nappulaa).

EU tarvitsisi kansalaistensa yhteenkuuluvuuden tunnetta tänään enemmän kuin koskaan. Talouskriisit ja epämääräinen laajentumistilanne syövät unionin legitimiteettiä samalla kun se ylimmän tason päättäjiensä voimalla ja useampia kansanäänestyksiä ignoroiden harjoittaa yhä syvemmälle vievää integraatiopolitiikkaa. Syvyydellä en tässä kuitenkaan tarkoita syvällä pulassa tai väärässä suunnassa olemista, vaan ainoastaan syvempää integraatiota, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa etunenässä. Tavallaan ollaan taas yllä mainittujen vallankumousten aatteiden äärellä: Kuinka hyvin kansa tietää? Kuka päättää? Ihan ensimmäiseksi pitäisi mielestäni kysyä, kulkeeko informaatio ylhäältä alas ja alhaalta ylös, demokratian ihanteiden mukaisesti.

No, kultturipääkaupunki on luullakseni joka tapauksessa lähestyttävämpi ja näin ollen tehokkaampi identiteettituotannon valmiste kuin virallinen hymnimme Beethovenin "Oodi ilolle" tai joskus suunniteltu EU-leima (!?). Ja tiedonkulun tukoksista huolimatta kaikki tuki kulttuurille täytyy toivottaa tervetulleeksi. (Aina senkin käytöstä ja kanavoimisesta syntyy paikallista napinaa ja eriäviä mielipiteitä, eli jälleen: kuka päättää?)

P. S. Jo vuonna 1985 nk. Adonnino-komitea ehdotti EU:n väreissä pelaavien eurooppalaisten urheilujoukkueiden perustamista. Ketäköhän vastaan he pelaisivat?

P. P. S. Turku 2011 -tiedotus on ainakin toiminut. Avajaisten kynnyksellä hankkeen nettisivut eivät suuren suosion takia pysyneet pystyssä. Kokeile, mikä on tilanne nyt.

2011 Anticipations Vol. 2

Happy this year! Time to add a third line to this blog's year-tracking blogroll... Having experienced a wonderful, high-spirited turn of the year, and consequently caught some kind of a wicked flu to balance the amount of cheerfulness in my life I guess, I'll continue my list of things I'm looking forward to this year. (I've almost beat that flu and the sun is shining brightly right to where I am sitting, so I am most cheerful and expectant again.)

This flu jumped right between me and my gallery tour plans, so I missed that Markus Kåhre's exhibition. Luckily there's still time to catch the other two mentioned in the previous post. Another exhibition that I am very much looking forward to is Terike Haapoja's next solo exhibition in Gallery Kalhama & Piippo, 11.2.-6.3.2011. Her art is truly multidisciplinary, multimedia, and multi-many more things – some of the most insightful works I have encountered in a while. I am not familiar with the works of the coming exhibition, though, but was impressed with her previous exhibition in 2008. As she is preparing her doctorate for the Finnish Academy of Fine Arts, I predict there is some continuity in these shows that form major parts of that doctorate. If you want to learn more about Terike Haapoja's work, provided you know Finnish, here is a link to a text about her previous exhibition by critic Otso Kantokorpi; it is the latter text on this page.

A detail from Terike Haapoja's 2008 exhibition Suljettu joukko - avoin kesto. 

Picture from Gallery Forum Box's website.

Okay, that was a lot more advertisement for something I have not yet seen myself, than I usually deem appropriate. Let's hope the exhibition meets my expectations. By the way, in between these Anticipations, I have organized that visit to Turku 2011. In addition to the co-exhibition of Eija-Liisa Ahtila and Isaac Julien, we will see Anna Karenina in Turun kaupunginteatteri - a play I was afraid I would miss as it was sold out for so long. There appears to be tickets available to most of its additional spring shows, and even if you could not find many happenings to your taste in the official Turku 2011 programme for your chosen theatre date, there is still an awful lot of sympathetic places and things to see. If in doubt, do check my older Turku-post, one of the very first posts in this still-searching blog.

What else, 2011? Books? Lately I have had way too little time to read non-research-related literature. With a stack of books from 1866-2010 awaiting, exploring the coming treats in publishing is misguiding at best. Before any newer masterpieces, I intend to get lost in Crime and Punishment (1866) – my current read, in preparation for its dramatization in Ryhmäteatteri in February – and J. G. Farrell's Troubles, a novel depicting the troubled 1919 Ireland, that recently won the "Lost Man Booker prize of 1970" in retrospect. 

I have contemplated reading Jonathan Franzen's Freedom, labelled among Books of the Year in many an American medium. A fellow novel-devourer says this book is one of the best he's ever read – and he has read plenty – but recommends reading Franzen's previous work Corrections first. I have not been convinced I want to read another white American literary intelligent's woes of the state of the nation and its middle class, especially in such lengths. But this was before I read an essay about Franzen and American avant-gardism in the most recent Parnasso magazine by Tommi Melender. I hold Melender in high regard after reading (this far only) his recent novel Ranskalainen ystävä. Melender does not necessarily hold Freedom in too high a regard: he appears disappointed in its conventionalism, maintaining the novel is built on the same premises as the classics of the 19th century: psychological character depiction and linear plot development, entirely ignoring the inventions of both modernism and postmodernism. The obvious next step in the essay is where he gives me his cue – comparing Freedom to Tolstoy's War and Peace (and only if this is your first or second visit to my blog can you have missed the fact that I admire War and Peace to the point of uncriticalness...). Consequently, I have found the same comparison from the heart of numerous reviews of Franzen's book – apparently there are in fact numerous direct allusions to Tolstoy in the novel (which makes me wonder whether Mr. Melender's argumentation hasn't been slightly superficial?). In any case: I think it has been decided. Must read Freedom (and Corrections?) in 2011.

 Wow, I am afraid that last section on Freedom got out of hand to the point where virtually no-one aside from Franzen or Melender fans has had the stamina to get through it. Better call it a day and proceed from words to action: with the last moments of precious daylight I will return to young Raskolnikov and the last Christmas chocolates. Hopefully, I will return to most works discussed here before we've arrived at 2012.

P. S. I'm very happy to receive other noteworthy suggestions for the 2011 agenda!

P. P. S. Two more things about Freedom: it will be published in Finnish translation by Siltala next fall, and apparently its movie rights have been sold already, too.

2011 Anticipations Vol. 1

Most media like to look back on past highlights today, so I thought I'd look forward into the New Year. 

I haven't got much time on my hands on this last day of 2010, so I'll make it short and concentrate  mostly on the immediate future.

I think I will kick off my 2011 with a small gallery tour on Sunday the 2nd. I want to see at least Ilari Hautamäki's solo exhibition Planet Paint in the gallery of the Finnish Academy of Fine Arts (Kasarmikatu 44), as well as Eija-Liisa Ahtila's new work, the three-channeled installation Marian ilmestys, in gallery Heino. If I have time, I'll try to visit Markus Kåhre's exhibition Pidot in Sculptor. Unless it's already been taken down? Check this at the Sculptor website...yes, Sunday is the last day of the show! Definitely worth visiting, I believe.

Eija-Liisa Ahtila is one of our most renowned artists working with moving image. You should not miss her previous work, Where is where?, either. It will be shown as part of Kiasma's ARS11 in the new exhibition space in Turku, European Capital of Culture from January 16th. Another plan for 2011 is obviously to travel there and see Where is where? again, together with a work from another wonderful artist, Isaac Julien, plus all the other cultural goods that the city will supposedly lay before us.

Once Turku has inspired us to cultural travels, the next destination is naturally Tallinn, also a European Capital of Culture 2011. Comparing websites, I have to hand it to Turku, but as far as actual content goes I have not had a deep enough look yet. I will probably come back to these as the year rolls ahead.

Returning to Helsinki and the more easily reached experiences, I am looking forward to seeing Sofia Coppola's new film Somewhere, even if I've heard the theme of hotel life in a foreign country is growing old with this movie and might pale in comparison to the pretty unforgettable thing Bill Murray and Scarlett Johansson got going in Lost in Translation... Still, I think I will prefer this flick over Rare Exports Inc. when next contemplating going to the movies, since I did not have the time to see the latter before Christmas - seems a little less necessary after the holidays, doesn't it?

My time is running out - it already ran out 15 minutes ago; I am forced to call this text vol. 1 and come back to the topic once the year has changed. Staying true to the looking-into-the-future theme, I'll end this with the poster from Somewhere and a few vague thoughts about the summer...

H A P P Y  N E W  Y E A R !  M A K E  I T  A  G O O D  O N E !

Niin paljon hyvää idästä

Venäjällä on tällä hetkellä aika vahva presence [presa:ns] Helsingissä. Blineistä nyt ainakin haaveilevat varmaan monet muutkin, bliniviikotkin päällä joka toisessa ravintolassa. Ystäväni Alena muuten kertoi juuri, että vaikka blinejä voi toki paistella kevättalven läpeensä, niin ainoastaan tällä viikolla 6, Maslenitsa, ne antavat syöjälleen aurinkovoiman rauhan. Mikäli et siis ole vielä tämän talven bliniähkyä osallesi ottanut, niin äkkiä taikina kohoamaan ja smetana-, mäti-, suolakurkku- ja sienisalaattiostoksille! Pakastimessa on ihan hyvä olla jäähtymässä se Stolichnaya, mutta ilmankin pärjää (sulavat vain hitaammin, vai miten se tekosyy nyt meni?). Joihinkin resepteihinkin lisätään viinaa, toisiin olutta. Tein omat hyvät blinit hesarin ihan parhaan Ruokatorstai-kirjan ohjeella, jota on mukaeltu myös esim. täällä. Inspiraatiolisänä hyvät kuvat ja lisäkevariaatiot.

Hesarin Ruoka-sivuilta tuli "blinit"-hakusanalla 26 osumaa, jos tekee mieli itse soveltaa ja yhdistellä. Samalla voi hakea muiden ajankohtaisuuksien hyviä ohjeita: myöhäiset Runebergin tortut, hernekeitto ja laskiaispullat. Ja kohta jo lammasta ja pashaa! Kevääseen mahtuukin muuten paljon enemmän ruokatematiikkaa kuin synkälle syyskaudelle.

Mutta on täällä nähty muutakin herkullista Venäjältä! Moskovalainen Maly-teatteri vieraili Helsingin Kaupunginteatterissa, Suuren teatterivaihdon nimissä, kahden illan ajan antamassa erinomaisen näytteen slaavilaisesta teatteridraamasta parhaimmillaan. Kun näytelmä vielä oli taiteen uusia muotoja ja kirjailijan aiheenshoppailua nerokkaasti kosketteleva klassikko Lokki, niin olin eri onnellinen kun Mummu pyysi mukaan jo ajoissa - molemmat näytökset olivat aivan loppuunmyytyjä.

Suuri diiva Lokissa ja tosielämässä, Irina Arkadina (Irina Muravjeva), hänen

nuori kilpailijattarensa Nina Zaretsnaja (Olga Molotsnaja), sekä onnettoman

rakkautensa viinaan ja nuuskaan hukuttava poloinen Masha (Aljona Ohlupina).

Maly on Moskovan vanhin teatteri, perustettu jo vuonna 1756. Tsehovkin täyttäisi tänä vuonna 150 vuotta. Kyseessä oli siis kaksi yltä päältä ajan koettelemaa ja yhä uudestaan hyväksi toteamaa insituutiota. Malylaiset olivat keskittyneet olennaiseen: käsiohjelmana toimi hätäisesti printattu A-nelonen, johon oli listattu teatterin tekijät arvonimineen ja kunniamainintoineen: näyttelijöistä lähes kaikki olivat vähintään "Venäjän valtionpalkinnon saajia", näytelmän ohjaajana ja suurena Trigorinina kaksoisvaikutuksen tehnyt Juri Solomin peräti valtionpalkintojen saaja. Koko ensemblen työ oli aika virheetöntä, tulkinta sellaista mikä saa katsojan toisaalta nauttimaan ja samastumaan, toisaalta ihan pikkuisen kaipaamaan jotakin rosoisuutta. Suomenkielinen simultaanitulkkaus tuli ajallaan monotonisena kuulokkeista. Itse olisin toivonut Kansallisteatterissa muutama vuosi sitten Kolmessa sisaressa käytettyä tekstitystä, vaikka se aiheuttikin niskakipuja. Luurit korvilla oli vaikea kuulla alkutekstin intonaatioita. Erityismaininta on annettava kerrassaan hurmaavalle pyörivälle lavastukselle, joka oli absoluuttisesti kauneinta (ja toimivinta) mitä olen nähnyt viikkoihin. Verhot liehuivat, kartano järven rannalla oli juuri sopivasti ränsistynyt, ja kuu kuumotti taivaalla lisämelankoliaa kohtauksiin jotka sitä edellyttivät. Myös äänimaailma oli mielettömän toimiva, vaikka aika perinteinen.

Näytöksessä oli runsaasti suomenvenäläistä yleisöä, joka osasi reagoida tähtinäyttelijöiden yksittäisiin bravuureihin tämän tästä riemastunein aplodein, mikä oli erityisen hauskaa. Toivottavasti tämäntyyppinen kulttuurivaihto saa vastaisuudessakin tarpeeksi rahoitusta ja esityspaikkoja; vaikkei olisikaan kyllästynyt sinänsä mainioihin Pekka Valkeejärveen ja Marja Packaléniin KOMissa, tai Jukka-Pekka Paloon Kansallisessa, jne., niin kyllä ihan uusien naamojen ja maneerien katsominen näyttömöllä on todella antoisaa. Joitain uusia naamoja on luvassa myös seuraavissa teatterireissuissani: ensi viikolla vuorossa Piiat Jurkassa (ensi-ilta huomenna), maaliskuussa ensin Q-teatterin kevään ensi-ilta Aivan kuin minua ei olisi, sitten Tampereen Työväen Teatterin Susi sisällä, joka on Tiina Lymin käsikirjoittama ja ohjaama ja jonka näyttelijöistä lähes kaikki ovat mulle uusia tuttavuuksia. Ihanaa.

Mikäli jollain on aikaa, niin luullakseni venäläisen taiteen ja/tai teatterinystävän kannattaisi orkestroida myös reissu Turkuun (ellei siellä jo ole): Turun kaupunginteatterin Anna Karenina olisi ainakin Helsingin sanomain toimituksen mielestä näkemisen arvoinen esitys, ja jos päivämäärät vain täsmäisivät istuisin minäkin jo junassa. Toteutus kuulostaa mielenkiintoiselta, lisäksi pidän sekä romaanista että Krista Kososesta paljon.

Ja vielä Tolstoista puheen ollen: Olen edennyt viime päivinä tasaista tahtia eteenpäin Sodassa ja rauhassani. Viime iltojen kohokohtana on ollut antisankari Pierre Bezuhov, L'russe Besuhof, kuten tuo itse nimensä vääntelee saadakseen kirjainten summaksi 666 (tämä kun antaisi merkityksen niin merkityksettömältä tuntuvalle elämälleen: aivan yhtäkkiä hän, Pierre, olisikin kukistava itse paholaisen eli Napoleonin, jonka nimen yhteenlaskettu summa on niin ikään tuo paholaisen luku.) Pierre on inhimillisin kohtaamani antisankari pitkään aikaan; hieman hirvittää että miten hänelle seuraavissa luvuissa käy - lähti vihdoin nostojoukoissa sotimaan Venäjän maaperälle tunkeutunutta Napoleonin armeijaa vastaan. Sen onneksi tiedän että sota voitettiin, mutta miten lie yksittäisen, ylipainoisen ja haaveiluun taipuvaisen vapaamuurarin laita? Joidenkin lähteiden mukaan kyse on sitäpaitsi kirjailijan alter egosta, jolloin kysymys on ehkä entistä tärkeämpi.

On se mahtava kirja; tuputtamatta minkäänlaista maailmankuvaa - paitsi ehkä juorujen ja seurapiirien jokapuolisuutta - se opettaa lukijalleen kärsivällisesti humaania ymmärrystä ja tiettyjä oikean ja väärän eroja aika vastaansanomattomasti. Jos kukaan on kirjaa lukenut, niin keskustelisin siitä tosi mielelläni nyt kun se vielä on tuoreessa muistissa.

Vähättelemättä veteraaneja, itsenäisyyttä, ihmisoikeuskysymyksiä tai Suomen historian ulkopoliittisia edesottamuksia - suorastaan neutraalina kaikelle poliittiselle - tahdon kumartaa syvään kohti itää kiitokseksi kaikista näistä yllämainituista, elämänlaatua roimasti parantavista tuotteista ja tekijöistä.

My kind of Turku, and it's in English!

Arjen kiinnityttyä syksyn myötä niin tiiviisti tänne Helsinkiin, ajattelin jatkaa blogissa nostalgiaosastolla ja fiilistellä vielä yhtä Itämeren satamakaupunkia. Ja koska tarkoituksenani on tehdä tästä blogista kaksikielinen, olkoon tämä ensimmäinen tekstini jonka kirjoitankin englanniksi. Sanoista sanoihin:

Hello and welcome to my blog Inspiration Information, English-speaking friends and strangers! As I noted above, my idea has been to publish this blog in both Finnish and English, depending on the topic and my activity levels on time of writing. In the earlier note (Note? Or? I am very insecure in my English blogger vocabulary, I notice) I already had an "international" topic, if you will, as I was sharing my nostalgy for the Tallinn Museum of Modern Art KUMU. Unfortunately times of day were such that I couldn't deliver in English (not sure I should have said anything in Finnish either...).

Now I'm back, all energetic and with a new, borderline international topic, the same amount of nostalgy and another Baltic Sea Port destination: the city of Turku!

Rather than an expert's report, this note will be a little travel diary in retrospect, of my most recent trip to our previous capital (until 1812) - now, thanks to the new highway (Cheers Mr. Kanerva!), only 1,5 hrs from Helsinki!

In August, I was recovering from an action-packed and tad stressful week around a certain beaaauuutiful wedding. Narrowing my social contacts to my most closest ones I was driving around Western Finland and its archipelago. After a few nights we wound up in Turku (with a really cheap hotel room from City Börs!), our old friend.

I need to rewind here a little, because it is absolutely necessary that all the fine people and congenial readers who are taking their time to read my blog know about the adorable place we stayed in before Turku: Faffas B&B on Korppoo island, two big bridges and two car ferry rides from the mainland. If you're looking for a weekend getaway or a stop during summer cruising, I suggest you take a room OR a shed (see picture) here. Their sauna is awesome and I'm pretty sure the BBQ shed and sunflower field work pretty well until late autumn. 

 Faffas, our cute little aitta

You can try and connect Faffas to a larger Saariston rengastie (the archipelago route) plan. We had bad luck because the ferry from Nauvo, via the infamous Seili island to Rymättylä, could not take its route that day due to "technical difficulties." So we had to proceed by land to

Turku. Here follows a list of what I've found fun, recommendable and/or inspiring in the city:

- Best things first: Club Dynamo has a good thing going on almost every night I guess, with various live acts and theme clubs (such as the C-Cassette Club! I was once in a C-Cassette Party...). As it happened, Dynamo's Levyraati, returned from summer break on the Thursday we were there. Which was (super) nice. The deal is: one Thursday each month, club clientele brings CDs, MP3s (and vinyls I think?), really good and really crappy, out of which the dj picks at least 10 songs which are then played and rated one by one by a 5-member panel, interviewed by the Dynamo host. I don't know about regular members, but on this August Thursday the panel was formed with dj Jori Hulkkonen, singer-songwriter Samae Koskinen, this producer man of Ilmiö-festari, and two ladies whose names we missed.

Levyraati @ Dynamo

Music played included some sketchy 80s Finnish Rap, the new Phoenix single, something heavy, the Finnish fresh-and-hot Vuk, and one nice curiosity from Kid Hytönen. The winner of them all was a recent, really pleasant acquaintance who seduced all of Dynamo: gorgeous Bill Callahan got the highest score from almost everyone, including majority of the audience (who also get to vote - fun!). Listen to him and weep - you cannot NOT click this link. Seriously. His album Sometimes I Wish We Were An Eagle, to me, is one of my most welcome new iPod inhabitants. 

The next Dynamo Levyraati will be held on Oct 7th. With panel members such as Kauko Röyhkä! Makes me wanna just go and forget all my duties (oh yeah)...

- Before Dynamo, we (and half of the crowd who went to Dynamo later) were in Bar Kuka, the name inspired I think by The Who although it wasn't manifested in their atmosphere or decor, except for the one lamp with the band's logo in it. We sat on the tiny terrace (in Turku the terraces stay open for longer, too!) before hearing adorable singing from inside. This girl called Vilja (in the distance in the picture) was singing old jazz classics and pop, accompanied by an acoustic guitar played, apparently, by a guy called Partamies. I know nothing more of Vilja, but she really touched me!

- After Dynamo, a local "friend" took us (once again) to Klubi, where we got to hear the last songs of a Swedish trucker rock (?) band, name of which I've forgotten. Klubi is a totally okay place to be in; there's three different floors, out of which the downstairs bar called Kolo is most to my liking (mind your step though).

- Our culinary Turku experiences this time 'round included Panini, which has never let us down (pizzas, salads and the beef panini, pictured, all nam nam. And the desserts too!). The biggest kebab roll I've ever seen, not mention tried to down, was purchased from the joint opposite Hotel Hamburger Börs.

What else, Turku? 

* Visit the medieval Turku Castle. 

* Check out brand new architecture (plus the news and your e-mails) in the City library, just off the market square. Very cozy & lively!

* Browse the myriad local designers' shops and boutiques - I love everything I've seen from KUI design, for instance.

* Into Arts? There is the impressive up-on-the-hill building of Turku Art Museum, which despite it's relatively small size had many memorable and interesting works when I last visited. Also, it doesn't leave you exhausted. Might have energy left for Aboa Vetus & Ars Nova, too. Oh yes and the Wäinö Aaltonen museum.

*Act local and spend endless evenings drinking beer in the river boats along the Aura river. At least that's my impression. The name "Donna" tends to come up a lot.

*If it happens to be the first weekend of July, go to Ruisrock. If it's late July, maybe Turku Modern?

Okay, it's starting to seem like this is another blog text that I can't bring myself to finish. So I'll gather up some indifference and just do it.

One P.S. is allowed: I'm pretty sure loads and loads of other things are bubbling under the surface, as Turku will be a European Capital of Culture in 2011. Looking forward to it!