Jos blogillani olisi hirvittävät määrät lukijoita, ja kymmeniä aktiivisia kommentaattoreita, laittaisin pystyyn keskusteluketjun "Viisi useimmin päässäni soivaa sävelmää". Ne tietenkin vaihtuvat aina radiosoiton ja kunkin hetkisten lempilevyjen vaihtuessa, mutta joitain jää.
Minähän tunnustin vahvan viehätykseni kaikenlaiseen partamusiikkiin jo keväällä. Tänään kuulin uutisen, joka sai a) yhden omista Top 5 -biiseistäni taas soimaan päässäni, ja b) minut tunnistamaan yhden partamusiikkimieltymykseni alkupisteistä. Kyseinen päässä soiva biisi on Ultramariini-yhtyeen kappale Elohopeaa, ja uutinen oli saman yhtyeen uusi biisi, ts. ilosanoma yhtyeen comebackista.
Voiko vapaapäivä paremmin alkaakaan, kuin pyytämättä ja yllätyksenä radiosta soivalla kauniin kaikuvalla kotimaisella uudella partamusalla (uuden albumin eka sinkku Hän haluaa heijastuksen). Matti Johannes Koivun soolomatskuakin olen kuunnellut – satunnaisesta ivailusta huolimatta – uskollisesti. Niidenkin päähänsoimaanjäämis-potentiaali on ollut yhtenäisen vahva. Mutta Ultramariinissa Koivulla on tukenaan kokonainen bändi, joka nostaa sävellykset yläilmoihin ja rauhoittaa kuulijan uskomaan, että kaikki menee vielä tosi hyvin. Musiikki on, ainakin omissa assosiaatioissani, lähellä Liekkiä mutta lähestyttävämpää.
Seuraava Ultramariinin single, 22.9. julkaistava Sävelet, on jo kuunneltavissa Ultramariinin nettisivuilla. Albumi Ydin ilmestyy 20. lokakuuta. Vasta. (Höh.)
P. S. Käytin tässä tekstissä surutta kahtakin promokuvaa, kahdesta syystä: a) ne ovat yhtä rauhallisen kauniita kuin yhtyeen tekemä musiikki, ja b) Matti Johannes Koivun parta on tietysti liitettävä partamusiikkitekstiin mahdollisimman näkyvästi.
P. P. S. Partamusiikin voitoksi voi laskea myös Midlaken keikan Tavastialla 14.11. Taisi mennä heti loppuunvaratuksi, mutta eiköhän varauksia tipu vielä myyntiin. Siitä tulee jotain todella kaunista.
Partamusiikki toimii lähes viiksimusiikin lailla.
VastaaPoistaPerjantain ja rauhallisen toimiston innostamana osallistun keskusteluketjuun, jota ei ehkä ikinä laitettu pystyyn.
Viisi useimmin päässäni soivaa sävelmää
Pariisin kevät: Tämän kylän poikii (frekvenssi johtunee tällä erää radiosoitosta ja siitä että mökkinaapurini hoilottavat tätä lapselleen sanoilla hei hei strutsi)
The Sounds: Painted by numbers (ei selitystä)
Leevi and the Leavings: En tahdo sinua enää (kaikkien partayhtyeiden isä, tai setä)
Ane Brun: Big in Japan (ja nimenomaan Anen versio soi)
Olavi Virta: Hummani hei (tämä on pinttynyt päähän jo lapsena eikä lähde sieltä ehkä koskaan, tai ainakin toivon niin)
Maude
Ah, vihdoin haaste koota kasaan se oma viisikko! Kun ehtii/viitsii/osaa niin harvoin kirjoittaa uusia tekstejä, on tyydyttävä korreloivaan kommentointiin - tätä on siis odotettu, ja palaan asiaan n. 45 minuutin kuluttua :)
VastaaPoistaMaude, sun kolmonen ja vitonen on lähellä finaalia täälläkin. Hassua, että Leevien biiseistä nimen omaan tuo. Jotenkin vierailevan naislaulajan ääni on niin viiltävän mieleenpainuva.
Valmis! Tulipa kummallinen lista, kun aloin kaihdella kaikkea ajankohtaista.
VastaaPoistaViisi useimmin päässäni soivaa sävelmää:
Ultramariini: Elohopeaa (ks. kirjoitus yllä)
Patricia Kaas: kappale jonka kertsissä lauletaan voimakkaasti, että "Laissez-moi chanter, pour ceux qui n'ont rien..." (excuse my French) (HUOM! Ilmestyi päähäni vasta nähtyäni tv:stä Kristian Meurmanin Idols-tulkinnan kappaleesta. En ole koskaan kuunnellut Patriciaa kuin radiosta.)
Petri Munck (?): Levoton prinssi (Älkää kysykö miksi, sillä en tiedä. Tästä olen onneksi viime vuosina alkanut erkaantua.)
Midlake: Acts of Man (Tämä on se ajankohtainen; koska se on ihana ja koska yritin juuri taannoin opetella sanoja albumin takakannesta mukana kovaa laulaen. Suosittelen.)
Hype-musikaalin kappale: Jag öppnar dörrärnä (Voitteko kuvitella, etten ole varma nimestä, sillä guuglaus ei tuottanut Hypen biisilistaa! Miten se on mahdollista? Kotona on kyllä CD, tietty, josta voisin tarkistaa, mutten nyt ole kotona. Palaan ehkä asiaan.) (Olin tosi olevinani, kun opettelin koko kappaleen ruotsinkieliset sanat. Melodia on erittäin päähänjäävä ja ihan kaunis. Murkkuikäinen Paavo Kerosuohon rakastunut ihminen oli aikoinaan ihan myyty.)
Levoton prinssi! Alkoi heti soida päässä täälläkin. Kiitos siitä, tai anti-kiitos ehkä pikemminkin.
VastaaPoistaItse kuuntelin joskus lukioikäisenä Patricia Kaasia tosi paljon, yritin mukamas parantaa ranskantaitoja siinä samalla. Nyt on pakko mennä Spotifyhin ja verestää muistoja, olin nimittäin unohtanut koko artistin olemassaolon tässä välivuosina. Saas nähdä mitä flashbackejä luvassa.
Ja ah, Paavo Kerosuo Hypessä! Olin senkin unohtanut. Alkava dementia.
M
Hei vähän parasta, en ole ainut joka on jäänyt partamusiikin pauloihin! Löysin tänä vuonna pari uutta artistia, jotka lauloivat niin nätisti, että sydäntä särki ja kas, niillä oli isot, risuiset parrat. Jokin yhteys siinä on oltava!
VastaaPoistaNiin hieno ja odotettu uutinen kuin Ultramariinin uusi levy onkin, niin täytyy silti sanoa, että kotimaisesta partamusiikista itselleni rakkainta on Egotrippi. Ultramariini tulee sit hyvin hyvänä kakkosena.
(Kaikkien aikojen korvamatoja en juuri nyt muista, mutta tällä hetkellä soi usein ja jatkuvasti:
Metric: Black Sheep
Depeche Mode: Somebody
Tenacious D: F*ck her gently
William Fitzsimmons: Even now
Jenni Vartiainen: Nettiin
Toivottavasti tämä ei kerro mitään musta.)
Hyvä Anonyymi - totta kai se kertoo! :) Mutta kivaa että jaoit. Egotrippiin on usein viitattu käymissäni partamusakeskusteluissa, ja Knipi etenkin looks the part...
VastaaPoistaLokakuun aikana tuli lisää hienoja partamusauutisia: The Nationalin Suomen keikka!
Ärsyttävää oli trokarien mikrokokoinen riistokapitalismi lipunmyynnin auetessa (Kulttuuritalo varattiin loppuun neljässä minuutissa!), mutta toivotaan oikeudenkin nimissä lisäkonserttia. Fullsteamilla sellaisen mahdollisuutta ainakin kovasti selvitellään.
Marraskuu on mielestäni partamusan kulta-aikaa, sillä yleensä siihen sointuu kerrassaan hienosti hämäryys ja kynttilänvalo, sekä villasukat. Menenkin tästä laittamaan vähän Alligatoria levylautaselle, sumuisen aamun selättääkseni.