Kesäkirjat 2010

Hetkinen, ilma on lämmennyt, opiskelut ovat hiipuneet tauolleen, ruoho on puskenut jo melkein säkäkorkeuteensa - missä on kesäkirjalistani? Havahduin tähän lapsukseen vasta Anna O:n kivaa blogia lukiessani. Annan kesäkirjoihin kuuluu mm. suuria itärannikkolaisia kirjailijaneroja (Paul Auster, Don DeLillo, Joyce Carol Oates) sekä kirjoituksia taiteesta (mm. Siri Hustvedt, Helena Sinervo, Bracha Ettinger). Kuulosti varsin luettavalta pinolta.

Minäkin taidan latoa omaan pinooni Annan inspiroimana ainakin Joyce Carol Oatesia, joka on tähän asti ollut aukko kirjallisessa sivistyksessäni. Sitä ennen on luettava viimeinenkin romaani Sirpa Kähkösen koukuttavasta Kuopio-sarjasta; nyt meneillään sarjan neljäs teos eli Finlandia-ehdokas Lakanasiivet. Suosittelen sarjaa etenkin kaikille naisille kesälukemiseksi tosi lämpimästi. Ja sukupuoleen katsomatta ihan kaikille niille, jotka ovat viime kuukausina ääneen valittaneet elämän olevan vaikeaa. Pienten pokkarien ihmiskohtalot vievät mukanaan ja mahtuvat pienempäänkin käsi- tai rantalaukkuun, tai isoon taskuun.

Ainoalla varsinaisella lomaviikollani aion tarttua viimein Hilary Mantelin tiiliskivimäiseen Wolf Halliin, jonka olen listannut täällä jo kauan sitten seuraavana vuorossa -jutussa. Sota ja rauha vei melkein koko kevääni, kuten tiedätte, joten helmikuisen jonotuslistan  purku on edelleen käynnissä. Jos joku etsii omaan pinoonsa hyvää kesäklassikkoa, suosittelisin mahdollisimman painokkaasti Tolstoilta joko edellämainittua tai Anna Kareninaa. Jälkimmäinen on muuten Orhan Pamukin mukaan paras koskaan kirjoitettu kirja; isä kertoi lukeneensa Pamukin haastattelusta SK:sta. Mistä johtui mieleeni, että Lumen luettuani olisin kiinnostunut jatkamaan myös Pamuk-polkuani. Olisiko se Musta kirja vai Nimeni on Punainen? 

Tuota uutta Pamukin haastattelua etsiessäni törmäsin netissä kiintoisaan SK-reportaasiin jossa komissaari Olli Rehn ja Pamukin suomentaja Tuula Kojo vierailevat Pamukin työhuoneella vuonna 2005, hieman ennen oikeudenkäyntejä joihin Pamuk oli määrätty "turkkilaisuuden halventamisesta" tuomittuaan sveitsiläislehdessä Turkin vaikenemisen Armenian kansanmurhasta. Kansainväliset reaktiot sananvapauden tallomiseen, muun muassa Rehnin asialle toimittaman julkisuuden voimalla, olivat ratkaiseva tekijä: syytteet hylättiin lopulta (mutta tappouhkauksiin ja maastamuuttoon Pamuk joutui mukautumaan).

Oho, missäs se punainen lanka?

Takaisin klassikoihin: jos Täällä pohjantähden alla on jäänyt lukematta, niin sekin soveltuu mainiosti kesäkirjapinon kulmakiveksi; Väinö Linna on suomalaisen kesän(kin) kuvaajien kärkikastia. Kiireisille tai vaikkapa paljon autoileville sen äänikirjaversio voisi olla hyvä loma- tai nimpparilahja. Cd:ltä voi muuten kuunnella myös Mihail Bulgakovin mainion Saatana saapuu Moskovaan. Oma kesäklassikkoni taitaa olla (vihdoin) Gustave Flaubertin Madame Bovary.

Vanhoista listoistani nappaan kesäkirjapinoon ainakin Simone de Beauvoir'n muistelmat Memoirs of a Dutiful Daughter sekä Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevinin. Myös postuumisti vuoden 1970 Booker-palkinnon viime viikolla saanut J. G. Farrellin romaani Troubles on pakko lukea; Iso-Britannian ja Irlannin hankala yhteinen historia ja etenkin sen kaunokirjalliset kuvaukset ovat  aiheena ehdoton lempilapseni.

Entäs kotimainen kirjallisuus? Tuorein Westö on edelleen lukematta; tilanne saattaa jäädä pysyväksi. Uusimmassa Parnassossa kirjailija-ohjaaja Elina Hirvonen antoi (Karri Kokon suopealla avustuksella) itsestään erityisen hyvän ja analyyttisen kuvan. Jälkikolonialistiset rakenteet ja siihen liittyvät tiedostavuuden sudenkuopat kiinnostavat minuakin. Hirvosen uusi romaani Kauimpana kuolemasta voisi olla kesän kotimaisessa kolmosessani, Kähkösen ja vapaavalintaisen romaanin kanssa.

Ihanaa! Täytyy alkaa treenata viisituntisia yöunia; vaikka kesä lähestyy vääjäämättä, ainakin kalenterissa ja arvaamattominakin luonnontieteellisinä ilmiöinä, ja vaikka se ilmenee ehkä muilla pitkinä lomina, on henkilökohtainen kesäni työntäyteinen ja viikonloputkin jo lähes hengästyttävän buukattuja. Mutta ei se haittaa, minä kyllä otan seuraavan helleaallon vastaan avoimin sylin ja luen  lounastauot ja yöttömät yöt läpeensä.

P. S. Listassa on vielä tilaa - perusteltuja ehdotuksia (ei juonenpaljastuksia, kiitos!) otetaan ilolla vastaan.