Infoähky

On siis kesä. Avaa mikä tahansa lehti tai katso Kymmenen uutisten kevennys: kesätapahtumia pursuilee enemmän kuin Suomessa on jengiä. (Onneksi on turistit.) Pakkohan meidän on inspiroitua.

Inspiration Information on vaiennut alkukesästä kilpailevien tiedonvälittäjien huudellessa kilpaa, ja jatkaa hiljaiseloa vielä hetken. Kesäkirjalistan purkukin on vasta ihan aluillaan, mikä tarkoittaa ekoja sivuja sekä Simone de Beauvoirin elämäkerrasta että ensimmäistä lukua Shriverin We Need to Talk about Kevinistä. Tärkeintä on, että luettavaa, konsertteja ja festareita piisaa!

Tsekkailkaa kesän mittaan Current Inspirations -listoja vaikka vars. blogitekstit eivät niin tiheästi päivittyisikään. Ja nauttikaa!

Four more days

Lord almighty, I feel my temperature rising... The FIFA World Cup 2010 will be kicked off in Joburg, South Africa, on June 11th. That is, in four days.

R. W. Johnson wrote, already a while ago, an insightful and informative blog post for the London Reviw of Books blog about the spectacle's currently most potential downsides. His take was quite  appealing to a rigid realist such as myself. Might be a good idea to take a good, well-informed and unbiased look at the games and all they will come to mean before it's on and we'll all get carried away by the greatness and nobility of the sport itself (for that cannot be compromised!).

For those litarate in Finnish I have to add one Messi-related blog post, by Mr. Jari Tervo.  These days one comes across the lemming-like face of Lionel Messi, that Argentinian foot-magician,  pretty much everywhere. Admitteldly he has inspired a lot of things...

From June 11 to July 11 it is rather obvious a good many relationships are risked, while male bonding  explodes globally to become even more commonplace than usual. A certain gentleman recently contemplated out loud, in all seriousness, how many more World Cups he is likely to live to see. I think all this is highly entertaining; both the sport and its socio-psychological side-effects. Let's hope the experience will be a good and entertaining one for South Africa, too.

P. S. Check out the evolution of the World Cup Ball from 1930 to date!

This one's for Louise Bourgeois

A few lines in honour of the original spider woman, sculptor extrodinaire, Ms. Louise Bourgeois, who passed away at the age of 98 on Monday 31 May.

Her life is connected to mine in two somewhat far-fetched ways. First, I have always been utterly intrigued by the spider sculptures she has left behind her around the world, like bizarre footsteps. During my short Ottawa period I used to walk under one many times (see picture below). She named her first spider, which was an ordered work for the opening of Tate Modern in 1999, Maman because it represented something she felt for her own mother. This delicate piece of information leaves me thinking.

There are millions of better pictures available online, but

I wanted to do the right thing and use my own archives.

Check out my  P. P. S. 

My second connection to her is that, being a French woman born in the early 20th century, Bourgeois was a contemporary and fellow Frenchwoman to Simone de Beauvoir, whose Memoirs of a Dutiful Daughter I've just started to read. This far I have discovered, due to Ms. Bourgeois' sudden death and the flood of epigrams and articles that have consequently been published, that they both lived remarkably courageous, determined lives. 

The most important thing connecting the two artists is, in my opinion, that they both recognized and often articulated their awareness of the strong impact of early childhood on one's later actions. “Everything I do,” Louise Bourgeois has declared, “was inspired by my early life”, a life overshadowed by her mother's illness and her father's concurrent infidelity.

I'll probably come back to Ms. de Beauvoir once I've finished her memoirs; I dedicate this post to Ms. Louise Bourgeois and her amazing spider sculptures, and make a solemn vow to get to know her art better in the near future.

P. S. Maman is Tate Blog's "Work of the Week" this week, check it out here.

P. P. S. Surfed onto a travelogue with pictures of several Maman spiders around the world. I've stood next to the creatures in Havanna and Ottawa, gazing into where their eyes probably were...

Teatterikeräilyä mielen maakellariin, eli syssymmälle

Kesäkuu on nyt tosiasia. Sen kunniaksi, kävisikö päinsä jos mainitsisin muutaman asian syksystä?

Susi sisällä -kokemuksen jälkeen vaikuttaisi siltä, että Tiina Lymi pysyttelee suosikkieni etuoikeutetussa joukossa ennen kaikkea näyttelijänä ja pääasiassa nostalgisista syistä ("Isänmaan toivot" ja vanhat Ryhmiksen näytelmät vuosituhannen taitteesta, ne jotka upposivat iskevyydellään lukiolaiseen kuin veitsi voihin). Olin silti tosi iloinen lukiessani Ryhmäteatterin uutiskirjeestä että syksyn ensi-iltoihin kuuluu Lymin ohjaama ja kirjoittama S.O.S. (Save Our Souls). Koska näytelmän yhdessä pääosassa on Elina Knihtilä, jaksan pitää ilofiilistä yllä vaikka näytelmä näyttääkin kertovan - uh oh - hyvinvointiyhteiskunnasta. Ei haittaa! Kiinnostavaa nähdä, miten Helsinki vastaanottaa ohjaavan, käsikirjoittavan Lymin.

S.O.S. @ Ryhmäteatteri. Ensi-ilta 7.10.2010 Pengerkadun näyttämöllä.

Tässä vaiheessa vuodenkiertoa jokainen aikojaan seuraava ihminen tiedostaa jo lähes tuskaisena, miten täynnään kesä onkaan ainutlaatuisia tapahtumia joita ei vaan voi jättää väliin. Uusia festivaaliohjelmistoja julkaistaan useammin kuin niihin ehtii tutustua, ja kalenteri on sutattu lukukelvottomaksi. Tarpeeksi vanha ja viisas tietää, että se ennakoi myös hieman ankeaa syksyyn astumista. Oivaa terapiaa tähän vaivaan on teatterien syksyn ensi-iltojen tsekkailu. Kivaa on myös surffailla läpi näytöksiä joita ei vielä ole ehtinyt katsoa. 

Itse hymistelen mm. Espoon kaupunginteatterin Esitystaloutta syyskuussa, ja Ryhmiksen klassikko-eläessään -maineen saavuttanutta Päällystakkia pääsen vihdoin katsomaan - marraskuussa! Tuossa ne liput nököttää. Täytyy mennä katsomaan myös Saision ja Packalénin Odotus KOM:iin, niin paljon sitä on kehuttu.

Siitä vaan siis teatterisurffailemaan, mikäli lempparikesäfestarin alituinen ajattelu alkaa jo väliaikaisesti kyllästyttää, ja mikäli jaat tämän piilevän kohta-se-kesä-on-jo-ohitse -tunteen, jonka kauhuskenario häämöttää siellä syyskuun alussa: kun kukaan ei enää halua grillata, kun viimeisetkin juhlaviikot ja lomat on juhlittu, eikä aurinko enää jätä illoiksi lämpöään viipyilemään kivijalkoihin ja asfalttiin!

P. S. Kesäteatterit on blogipostauksen aihe erikseen. Jos et malta odotella sitä, niin aloita yllämainitussa ronskisti puffaamani Ryhmiksen Cyrano de Bergeracista, ihanassa Suomenlinnan kesäteatterissa. Omia parhaita kokemuksiani ovat harrastelijoiden kesäteatterit pääkaupunkiseudun pienemmissä pitäjissä tai mökkipaikkakunnilla. Näitä kannattaa bongailla niin ikään netistä, tai sieltä mökkipaikkakunnan paikallisjulkaisuista. Ensiapua täältä.