Susi sisällä -kokemuksen jälkeen vaikuttaisi siltä, että Tiina Lymi pysyttelee suosikkieni etuoikeutetussa joukossa ennen kaikkea näyttelijänä ja pääasiassa nostalgisista syistä ("Isänmaan toivot" ja vanhat Ryhmiksen näytelmät vuosituhannen taitteesta, ne jotka upposivat iskevyydellään lukiolaiseen kuin veitsi voihin). Olin silti tosi iloinen lukiessani Ryhmäteatterin uutiskirjeestä että syksyn ensi-iltoihin kuuluu Lymin ohjaama ja kirjoittama S.O.S. (Save Our Souls). Koska näytelmän yhdessä pääosassa on Elina Knihtilä, jaksan pitää ilofiilistä yllä vaikka näytelmä näyttääkin kertovan - uh oh - hyvinvointiyhteiskunnasta. Ei haittaa! Kiinnostavaa nähdä, miten Helsinki vastaanottaa ohjaavan, käsikirjoittavan Lymin.
S.O.S. @ Ryhmäteatteri. Ensi-ilta 7.10.2010 Pengerkadun näyttämöllä.
Tässä vaiheessa vuodenkiertoa jokainen aikojaan seuraava ihminen tiedostaa jo lähes tuskaisena, miten täynnään kesä onkaan ainutlaatuisia tapahtumia joita ei vaan voi jättää väliin. Uusia festivaaliohjelmistoja julkaistaan useammin kuin niihin ehtii tutustua, ja kalenteri on sutattu lukukelvottomaksi. Tarpeeksi vanha ja viisas tietää, että se ennakoi myös hieman ankeaa syksyyn astumista. Oivaa terapiaa tähän vaivaan on teatterien syksyn ensi-iltojen tsekkailu. Kivaa on myös surffailla läpi näytöksiä joita ei vielä ole ehtinyt katsoa.
Itse hymistelen mm. Espoon kaupunginteatterin Esitystaloutta syyskuussa, ja Ryhmiksen klassikko-eläessään -maineen saavuttanutta Päällystakkia pääsen vihdoin katsomaan - marraskuussa! Tuossa ne liput nököttää. Täytyy mennä katsomaan myös Saision ja Packalénin Odotus KOM:iin, niin paljon sitä on kehuttu.
Siitä vaan siis teatterisurffailemaan, mikäli lempparikesäfestarin alituinen ajattelu alkaa jo väliaikaisesti kyllästyttää, ja mikäli jaat tämän piilevän kohta-se-kesä-on-jo-ohitse -tunteen, jonka kauhuskenario häämöttää siellä syyskuun alussa: kun kukaan ei enää halua grillata, kun viimeisetkin juhlaviikot ja lomat on juhlittu, eikä aurinko enää jätä illoiksi lämpöään viipyilemään kivijalkoihin ja asfalttiin!
P. S. Kesäteatterit on blogipostauksen aihe erikseen. Jos et malta odotella sitä, niin aloita yllämainitussa ronskisti puffaamani Ryhmiksen Cyrano de Bergeracista, ihanassa Suomenlinnan kesäteatterissa. Omia parhaita kokemuksiani ovat harrastelijoiden kesäteatterit pääkaupunkiseudun pienemmissä pitäjissä tai mökkipaikkakunnilla. Näitä kannattaa bongailla niin ikään netistä, tai sieltä mökkipaikkakunnan paikallisjulkaisuista. Ensiapua täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti