Tänään oli niin kaunis ja kuulas ja auringonlaskun hetkillä jotenkin niin toiveikas syyspäivä, että lukuhommat vaihtuivat monta kertaa haaveiluksi ja muisteluksi.
Muistelin muun muassa lämmöllä suunnilleen tasan vuosi sitten perheen kesken tehtyä Suomenlahden ylitystä, ja ensi vierailuani Tallinnan modernin taiteen museoon KUMUun. Blogikirjoittajan elämään totuttelun nimissä päätin välittömästi laittaa aiheesta pienen maininnan myös tänne.KUMU on nimittäin erityisen kiva museovierailukohde. Voit kävellä keskustasta tai tulla raitiovaunulla hieman lähemmäs, mutta joka tapauksessa ehdottomana suosituksenani on kävely Kadriorgin puiston läpi. Syyskuun ruska-aika toimii hyvin, puisto lienee romanttinen myös lumisena talvipäivänä, ja niin varmasti myös kahtena muuna vuodenaikana. Itse asiassa pelkkä puistokin sopii nähtävyydeksi, jos kaipaat päiväristeilyltäsi Tallinnalle vanhankaupungin ja Merekeskuksen lisäksi jotain toista, ajattomampaa puolta. Pietari Suurikin on siellä 1700-luvulla käyskennellyt; hän rakennutti puistoon aikoinaan linnan kesäasunnoksi, nimesi sen ja ympäröivän puistoalueen Katariina-vaimonsa mukaan. Puistoa museoineen ja linnoineen kunnostetaan entistä ehommaksi vuotta 2018 varten, jolloin se täyttää juhlavat 300 vuotta.
Puiston itäpäätyyn vuonna 2006 avattu Pekka Vapaavuoren suunnittelema museorakennus on hieman kuin ulkoavaruudesta laskettu kolossi, erityisesti amfiteatteripiha on kai monien mielestä hieno mutta minusta aika vieraannuttava. Sisätiloissaan museo muistuttaa yllättävän paljon monia muita uusia modernin taiteen museoita (Kiasma, MACBA, yms.). Tärkeintä on kuitenkin huoneiden sisältö.
Vuoden 2009 vaihtuvat näyttelyt pitävät sisällään mm. pop-taidetta sekä Malmön taidemuseosta saapuvan Pohjoismaisen taiteen vierailunäyttelyn. Vaikkei muistaisikaan etukäteen tarkistaa, kiinnostavatko vierailuajankohdan vaihtuvat näyttelyt, niin erityisen antoisa on minusta ollut molemmilla vierailukerroillani nimenomaan museon pysyvä kokoelma, johon on kerätty virolaista taidetta 1700-luvulta 1990-luvulle (tai oliskos nykyään jo ihan 2000-lukuakin?) asti. Sadan vuoden takainen maalaustaide tuo mieleen aika ihmeellisen selvästi muutamia suomalaisen kansallis-romanttisen kulta-ajan tekijää, näin käy etenkin kun saavutaan huoneisiin joissa on esillä Kalevipoeg-kansallisrunon kuvituksia.Toisen maailmansodan jälkeinen taide taas on mielenkiintoista melko suorassa poliittisuudessaan - puolesta ja vastaan.
Ettei teksti taas venyisi loputtoman pitkäksi, niin todettakoon lopuista teoksista ainoastaan että erityisen paljon minua miellytti Villu Jaanisoon tilaustyönä tekemä puhuvien historiallisten päiden installaatio (nimi on unohtunut), joka toivottavasti on esillä pitkään (kuva alla). Mikäli menette KUMUun (ja menkää!) niin älkää lähtekö näkemättä tätä.
Virolainen V. Jaanisoo on muuten aloittanut vähän aikaa sitten Kuvataideakatemiassa kuvanveiston professorina, ja hänen virkaanastujaisnäyttelyään ripustetaan varmaankin paraikaa Kaiku-galleriaan (Kaikukatu 4, sisäpiha, Helsingin Sörnäinen). Näyttely on esillä 24.9.-11.10., ja on epäilemättä näkemisen arvoinen. Suosittelen vierailua, ja sen yhteydessä ehkä lounasta Kuvataideakatemian Kasvisbaarissa, joka tarjoaa joka päivä edullista kasvis-/vegaani-luomu-lähiruokaa, opiskelijakortin omaaville edullistakin edullisempaan opiskelijahintaan. Nam!
Ja siis tallinnanmatkalaiset - muistakaa KUMU ja miettikää sukukansasiteitä.
Hyvin kirjoitettu juttu, ja tosi makeita kuvia.
VastaaPoistaTätä lisää!
T:salainen ihailija