Syyskuu:
Druid Theatre Companyn Penelope ja Forced Entertainmentin Void Story Juhlaviikkojen ja Korjaamon Stage-teatterifestareilla
Juha Jokelan Esitystalous Espoon kaupunginteatterissa
("Kaikki ovat omalla tavallaan narsisteja", HS:n arvio)
Lokakuu:
Juha Itkosen Kone KOM-teatterissa
Marraskuu:
Viime viikolla vihdoin nähty Ryhmiksen työelämätrilogian tyylikkäin ja koherentein veto, Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Päällystakki (liput hankittu huhtikuussa). Jo toinen älyttömän keskittynyt ja hieno rooli Suosalolta, jota en voi olla ihailematta.
Vuorossa ensi viikolla: Angels in America, Alppilassa
Joulukuu:
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Odotus KOM-teatterissa, ja,
kun luulin tilaisuuksieni jo menneen: Mr. Vertigo Kansallisteatterissa (kiitos Jäävuorten kielen!)
Mielelläni olisin nähnyt myös mm. Q-teatterin Täydellisen päivän, Heini Junkkaalan Jumalan morsiamen, ja Lahtelaisen Vanhan Jukon Kahdeksan surmanluotia... Ja ehkä vielä ehdinkin, mutta toisaalta keväällä on jo luvassa Tuomo Aitan Rikos ja rangaistus Ryhmiksessä, Pohjantähti 2011, Tommi Korpela Corto Maltesena, ja kaikki ne indie-teatterien pienet helmet joita en ole vielä bongannut.
P. S. Tämän tekstin kirjoitin ensi sijassa muistoksi itselleni; jos world wide web pysyy kasassa hamaan tulevaisuuteen, niin kelpaa sitten vertailla teatteriantia vaikka syksyyn 2020 – miltä mahtaa kentällä näyttää? Kuka teatteria rahoittaa? Mitä liput maksavat (yllämainittuihin normaalihintaiset liput maksoivat noin 25-36 euroa, opiskelijaliput yleensä n. 40 % halvemmalla) ja kuinka aikaisin niitä pitää varata? Mistä tulikin mieleeni: parasta siirtyä nyt suosiolla suoraan niiden Pohjantähti-lippujen varaamiseen.
Ilo on minun puolellani.
VastaaPoistaHyvältä näyttää teatteritarjonta.
VastaaPoistaItsekin käväisin katsomassa tuon Päällystakin. Olin tyytyväinen näkemääni, en haltioissani, mutta tyytyväinen. Se on jo paljon. Paljon enemmän kuin tyytymätön. Tarpeeksi se on.
Suosalo jätti muut näyttelijät varjoonsa. Ei yllätys. Sitä tuki myös teksti, jonka keskiössä Martti sai piehtaroida. Elementissään. Muut näyttelijät olivat ikään kuin supportaamassa. Eivät hekään olleet millään tavalla heikkoja. Martti oli vain korkeammalla. Ensimmäistä repliikkiä saatiin odottaa pitkään. Se ei haitannut, sillä sanattomassa näyttelyssä se vasta taitava onkin. Toki tuttujen maneerien kautta näyttelijä rakensi rooliaan. Sekään ei ärsyttänyt.
SK Palosta en ole aiemmin välitellyt. Nyt hän lunasti ja vähän enemmänkin. Sai jopa nauramaan. Maskuliininen hörhöily pukee häntä näemmä draamaa paremmin.
Älä mene eturiviin. Taisto räkii päälle.
Lähdeteksti ei ollut minulle tuttu, sivistymätön kun olen. Ei haitannut. Hienoa, että pienistä asioista ja hahmoista tehdään teatteria. Aina ei jaksa miettiä paljoa.
Kyllähän tässäkin tasoja riitti. Kuluneista teemoista ainakin kapitalismi + sen johdannaiset, sekä ihmisestä revittävän vaatimus- ja suoritustason koruton kasvaminen.
Tyhjä menestyjä ja täysi luuseri. Näitä tuttuja. En itse keskittynyt näihin. Kuljin sympaattisen sankarin mukana vain.
Hyvä se oli. Ei niin hyvä kuin lähimuistissa elävä Esitystaluos, mutta hyvä.
Menkää.
-Päivi
Dear Päivi,
VastaaPoistaensinnäkin, et viitsisi kutsua itseäsi sivistymättömäksi kun kuitenkin käyt teatterissa ja ennen kaikkea luet blogiani! :)
Kiitos kun avasit Päällystakkia puolestani; olen joistain asioista samaa mieltä, joistain erosin.
Ihastelin kauheasti sanapariasi "tyhjä menestyjä ja täysi luuseri" - ehkä sinunkin kannattaisi harkita blogin pitämistä, ellet sellaista jo kirjoitakin..?