Miten tämä on mennyt multa ohi? Vai onko elokuva ameriikanversiona niin huono, ettei siitä ole pidetty mitään melua? Kai sekin on mahdollista.
Viime vuosikymmenen ehkä paras elokuvaohjaaja on Susanne Bier, jonka kaikki elokuvat ovat lisäksi olleet erinomaisesti käsikirjoitettuja. Tanskassa tehdyt Häiden jälkeen (Efter brylluppet, niinköhän se tanskaksi meni), rohkea Brødre, Jeg elsker dig for evigt ja sitten Hollywoodissa tehty sydäntäraastava The Things We Lost in the Fire, ovat oikeastaan kaikki lempielokuviani.
Kun näin the New York Timesin julkaisemassa hienon hienossa näyttelijäpotrettien kavalkadissa kuvan Jake Gyllenhaalista ja Tobey Maguiresta, ja teksti kertoi heidän esiintyvän elokuvassa nimeltä Brothers, arvasin jo että nyt on oltava kyseessä viime aikoina jälleen hieman yleistynyt elokuvamuoto: re-make. Minkäs teet, jos Pohjoismaissa vaan tehdään niin hyvää draamaa ettei niille tunnetasoille Hollywoodin aivoriihissä pinnistämälläkään ylletä.
Ymmärtääkseni amerikkalaiset eivät Halle Berryn ja Benicio del Toron hienoista roolisuorituksista huolimatta oikein ymmärtäneet The Things We Lost in the Firen hienoutta. Oliko aihe liian rankka, rytmi liian hidas, tuliko raja vastaan liian intensiivisissä lähikuvissa, vai siinä että David Duchovnylla oli onnellinen "mixed marriage" ja söpöjä mulattilapsia? Itse olen nähnyt elokuvan useamman kerran, siskoni katsoo sen niin usein että olisi varmaan pitänyt jo ostaa leffa sille omaksi.
Suosittelen ihan kaikkia edellämainittuja elokuvia todella lämpimästi. Samoin kuin tanskalaista elokuvaa ihan yleensä (Mifune, Festen, Dansen...); jään etsimään Veljesten uudelleenfilmatisointia, jos en muuten niin pelkästään Gyllenhaalin surusilmien vuoksi. Sotatilanteesta palaavan perheenisän rajusta traumasta kertovan tanskalaiselokuvan bongannut jenkkituottaja on varmasti hykerrellyt eri tyytyväisenä - mikä aihe koskettaisikaan syvemmin amerikkalaista kansakuntaa, joka on elänyt trauman kanssa viimeiset 40 vuotta. Samaa aihetta, sodan tuomia traumoja koskettelevia elokuvia on viime vuosina tehtailtu monia myös amerikkalaisvoimin: In the Valley of Elah, The Hurt Locker (mikäli olen oikein ymmärtänyt?), se yksi jonka nimeä en nyt saa päähäni, se tositapahtumiin perustuva missä Angelina Jolien sotakirjeenvaihtajamies katoaa, ja monen monta muuta. Muistutan jälleen taiteen parantavasta potentiaalista.
P.S. Näitä leffapostauksia syntyy näköjään näin sattumalta Oscarien alla (ne jaetaan tulevana sunnuntaina). Vannon etten saa niiltä mitään sponssia. The New York Timesin Arts-sivut ovat mahdollisesti maailman miellyttävin ja inspiroivin tapa treenailla englannin kieltään ja pysyä kärryillä viimeisimmistä ensi-illoista, uutuuskirjoista, sekä tietysti New Yorkin teatteriskenestä. Kuvat ovat myös upeat, tsekkaa ylle linkitetty kuvakavalkadi jos et usko.
Brothers tulee Suomeen vasta maaliskuussa eikä kuulu tähän Risto Räppääjä/Liisa Ihmemaassa -genreen joten tuskin tulee paljon mainontaa ;O) Hurt Locker:ia muuten suosittelen, leffa kertoo ei niinkään sodan aiheuttamista traumoista kun siitä miten sota vaikuttaa sotatantereella ihmisiin (taitaa olla tosin sama asia...). Ja se Jolien leffa oli A Mighty Heart ;O) Oli pakko kirjoittaa kun jäi vaivaamaan jos et muistanut leffan nimeä..
VastaaPoistaA Mighty Heart! Mahtavaa, kiitos! Se todella jäi vaivaamaan kun kiirehdin luennolle mutta tahdoin liian kiivaasti painaa Julkaise-nappia eikä google auttanut tarpeeksi tehokkaasti.
VastaaPoistaOn siis todellakin sarjalipun hankinnan aika, jos Veljetkin tulee täällä pian kankaille. Tai alkaa sitten hieman myöhemmin käyttää niitä Makuuniin kertyneitä "nyt saisit kaksi ensi-iltaa yhden hinnalla"-optioita.
Vaivauduin tarkistamaan vihdoin Suomen ensi-illankin, se on 19.3.2010. Kuinka paljon lukijoita tarvitsee Finnkinon sponssiin? Täytyy tiedustella.
VastaaPoistaTjaah, Finnkino sponssaa aika kehnosti, ahne lafka, itse joutuu kaikki liput maksamaan samperi.. Ehkä dvd-kasan aika taas Makuunista on parempi ratkaisu näihin ongelmiin sillä tänä keväänä hyviä leffoja tulee PALJON...
VastaaPoistaHurt Locker ei tosiaan käsittele sotatraumoja, lähinnä sotaan reagointia. Siinähän on sikäli mielenkiintoinen asetelma, että päähenkilö yksinkertaisesti viihtyy sodassa, koska siellä on niin jännittävää. Tästä huolimatta elokuva ei ole mitenkään epähumaani tai sotaa glorifioiva.
VastaaPoistaNäin muuten Brothersin trailerin pari päivää sitten. Leffa vaikutti kiinnostavalta, mutta eikö ketään muuta ärsytä se, että trailereista käy nykyisin usein ilmi koko elokuvan juoni? Tulee aina sellainen fiilis, että miksi menisin katsomaan elokuvan, jonka loppuratkaisukin käy suunnilleen ilmi trailerista...
VastaaPoistaÄrsyttää, niin paljon. Emmekä taida olla edes vähemmistössä. Olen jättänyt joitakin elokuvia sen takia katsomattakin. Brothersin kohdalla tällä ei sinänsä ollut väliä kun juoni on jo tuttu, mutta harmitti silti trailerin nähdessäni, muiden puolesta.
VastaaPoistaTänään vuorossa Up in the Air, jota mulle on sekä kehuttu että parjattu. Pitää ehdottomasti katsoa myös the Hurt Locker, se on jo DVD:lläkin.
Hurt Locker on hyvä, satuin vielä näkemään sen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvan työntekijöiden näytöksessä tietämättä siitä etukäteen mitään: kerrankin niin päin,
VastaaPoistaEIKÄ
just noin että traileri ehtinyt pilata kaiken! Traileri alkaa, leffa vaikuttaa mielenkiintoiselta, sitä miettii että toi pitää kattoa, olettaa että se traileri loppuu mutta se jatkuu vielä vaikka kuinka kauan paljastaen juonen ja ehkä jopa peruuttaen jo tehdyn katsomispäätöksen. Ihan hölmöä.