"Maailman ensimmäinen pelkästään nuorallatanssia sisältävä nykysirkusesitys." Hmm. Tylsää? Siltä se jostain syystä omaan korvaan kalskahti - mutta sain korjata katsantoani.
Les Colporteurs -ryhmän Le fil sous la neige on ajaton show. Ja aika perinteinen, dramatiikassaankin, niin kuin myös saksofoni- ja urkuvetoisessa house band -musiikissaan. Kaikki toimi yhteen, ja lumosi helposti yli tunniksi. Ensi-iltayleisö oli vapautunut ja antoi paljon spontaaneja aplodeja, katsomossa oli helppo olla.
Sinun jälkeesi, Max -kirjan tunnelma tuli mieleen monta kertaa. Ihmisvartalon rajoista ja rajallisuudestahan esitys kertookin... Teema jäi mielen perukoille, oman vartaloni on tällä hetkellä niin romukunnossa ja vajaakäytössä että nuorallatanssijoiden liikkuminen synnytti puhtaita kateuden tunteita, ohjaajan kuntoutuksen mahdollistama liikkuminen taas aitoa nöyryyttä. (Yksi nopeimmin katoavista luonnonvaroistamme.)
Vielä reilun viikon verran aikaa irrottautua ajasta, nöyrtyä ja lumoutua Suvilahden keskellä vaatimattomana tönöttävän teltan hämärissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti