Hyvää ystävänpäivää, erinomaista laskiaista!
Hiihtoretkeltä laskiaisaattona
Tarkistelen vuosi vuoden jälkeen tietyiltä faktaruutuystäviltäni miksi Palmusunnuntaita vietetäänkään, ja miten se Laskiainen lasketaankaan, ynnä muuta vuoden aikana helposti unohtuvaa. Mahtava ominaisuus ihmisissä tuo knoppitietomuisti, kuin ulkoinen kovalevy. Vuotuinen ajantieto sen sitten vielä vahvistaa:
Laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä; se voi siten olla aikaisintaan 8. pnä helmikuuta, myöhäisintään 7. pnä maaliskuuta. --- Nykyinen nimitys laskiainen on saatu teonsanasta laskea: laskeutuminen paastoon, mitä paaston ajan lopussa on vastaamassa pääsiäinen: paastosta pääseminen.
Ja mehän laskettiin! Kenenkäs muun seurassa kuin ystävien, ja vaikka ystävänpäivä onkin amerikkalaista kulutusjuhlalle valjastettua hapatusta (ja muita kirpeän kyynisiä verbaalisia otsanrypistyksiä), niin ajatus on mitä arvokkain: muista ystävää! Vaikka omani ovat maailman kärkiluokkaa, on onneksi muillakin uskoakseni ainakin lähes yhtä hyviä, muistamisen ja yhteisen ajanvieton arvoisia.
Mäenlaskua ja lumifutista seuranneen saunomisen kohdalla tuli ainakin Arlan naisten puolella ehkä hieman mokattua. Näin ainakin em. Ajantieto laskiaissaunasta:
Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Kiusoitellen saunassa koeteltiin toistensa lujuutta puhumattomuudessa: heitettiin salaa kylmää vettä selkään tai tehtiin muuta koiruutta, varsinkin pojat tytöille [no tältä säästyttiin].
Sen sijaan tää meni oikein:
Iltanen syötiin [Pitkän sillan Himshikharissa] niin varhain hämärissä, että ilman tulen valoa saattoi pöydän yli erottaa laipiolaudat. Ruoassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. --- esim. perunan syönti oli kiellettyä, tuli muka paiseita.
Laskiaisperinnekatsauksensa lopuksi Vuotuisen ajantiedon kirjoittanut K. Vilkuna toteaa, että erilaiset laskiaiseen liitetyt "menot ja katsomukset", jotka viittaavat usein erityisesti naisten töihin, eivät kyllä ole peräisin katolisesta paastonalkajaisjuhlasta, vaan ihan rehellisesti ja kotimaisesti ovat alkujaan kuuluneet
ikivanhaan t y ö n j u h l a a n, pitkän vuotuistyön viimeiseen päivään, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi.
Jospa vaikka jotkut meistäkin olisivat edelleen, edes vahingossa eläneet vanhan agraari-Suomen syklien mukaan, ja voisivat katsoa aloittavansa huomisesta uuden vuoden ja elämänkierron. Kyllä kuulkaas nämäkin taustat on hyvä ja hauska olla tiedossa.
Tiistaina käymme kaikki tietysti vielä sitä varsinaista laskiaisjuhlaa viettämään, rokka ja pulla maistuvat pullahiirelle satavarmasti silloinkin.
Ilmoittaudun tällä postauksella perinteiden uskolliseksi ikiystäväksi. Niin ja kallisarvoisten ystävieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti