Aamun kiireisinä tunteina julkaistakoon hyvin lyhyt teksti (hah! Pystynkö siihen?) jossa ainoastaan pikahehkuttelen viime viikkoista The Five Corners Quintet -orkesterin Live Recordings -keikkaa musiikkiteatteri Kapsäkissa. Istuin ensimmäisen illan (torstain) keikalla keskimmäisessä, etummaisessa jazzpöydässä n. 105 cm Lassyn ja Eskolan kahden miehen puhallinsektiosta, enkä luullakseni missannut sointua tai ilmettäkään. Punaviini lämmitti mieltä ja Kapsäkin akustiikka oli ainakin siltä paikalta yllättävän hyvä, ainoastaan flyygeli jäi välillä hieman hiljaiseksi.
Jo ekasta biisistä (Trading Eights) mieleeni ankkuroitui ajatus: käsillä on nuoruuden haikea mutta onnellinen loppu. Siitä lähtien loputkin biisit vain nostattivat nostalgiaani, myös hyvänolontunnetta. Bändi oli selvästi itsekin alusta alkaen melko innoissaan; soolot olivat superpitkiä ja antaumuksellisia. 130-päinen yleisö oli kilttiä jazzkansaa, joka äänitystilanteen tiedostaen oli biisien välien ja Mäkysen legendaarisen (pelkästään sympaattisella tavalla) huonojen välispiikkien aikana hiirenhiljaa, ja aplodeerasi sitten soolojen ja biisien jälkeen asenteella. Intiimi keikkapaikka loi yleisön keskelle kuvitellun yhteisöllisyyden tunteen; minä ainakin tunsin että kaikki ympärilläni ovat yhtä fiiliksissä ja tuntevat rytmin saman hypnotisoivan otteen koko olemuksellaan. Ja keikkojenjälkeisen facebook-status-otannan perusteella tämä olikin ei kuviteltua vaan ihan totta.
Kuva © MR
Keikan lähestyessä loppuaan mieleeni hiipi ikävä epäilys siitä, että perjantain ja lauantain keikoilla nähtäisiin kenties lavalla myös vierailevat vokalistit Okou ja/tai Mark Murphy, bändi kun jätti kaikki lauletut kappaleet soittamatta, ja seuraavien iltojen liputkin olivat hieman kalliimpia. Tarkkaa tietoa tästä ei vieläkään ole, mutta joku taisi mainita ettei ihanaa Markia lavalla sittenkään nähty. Epäilemättä lauantain viimeisellä keikalla meno on kuitenkin ollut enemmän kuin kova, sillä se oli Tosi Kova jo torstaina.
No nyt olenkin sitten näköjään fiilistellyt jo kolmen kappaleen ajan, aika vetää yhteen: The Five Corners Quintet on aikansa ikoni, heidän tauolle vetäytymisensä erään aikakauden loppu, ja jos/kun heitä livenä vielä kerran kuulen niin tulen olemaan onnellinen!
Kuva © MR
P.S. Onneksi pojat jatkanevat levyttämistä ja keikkailua muissa kokoonpanoissa. Esimerkiksi Timo Lassyn viimeisin levy Round Two on mahtava, lisäbonuksena vokalistivierailuilla samettiääninen suosikkini José James, jolta myös ulkona odotettu toinen levy.
Farewell to Five´s.
VastaaPoistaHieno orkesteri ja hieno ilta.
Itsekin olin samalla keikalla, ja voin yhtyä kirjoittajan näkemykseen illan intensiteetistä ja onnistuneisuudesta.
TFCQ on/oli siitä erityinen superbändi, että se onnistuu olemaan ennemmän kuin osiensa summa. Tähän tietysti vaikuttaa se tosiasia, että aikansa alussa tämän jazzmasiinan osat eivät VIELÄ silloin lukeutuneet supermuusikoiden autuaaseen katraaseen, jolloin bändin yhteenhitsautuminen ja soiton saumautuminen tapahtui luultavammin helpommin kuin jo valmiiksi pitkän discografian omaavilla egomonstereilla. TFCQ:n niittäessä mainetta meillä ja muualla he nousivat myös sooloilijoina ja soittajina kukkulan huipulle. He kasvoivat superbändiksi. Prosessi on eittämättä ollut symbioottinen ja kaikille mukana olijoille jaettiin voittavat arvat.
Toivottavasti näemme nämä jatsiniekat vielä tällä kokoonpanolla levyllä ja livellä. Aika tulee kertomaan lopullisesti kuinka poikkeuksellisesta kokoonpanosta on loppujen lopuksi kysymys, mutta se on jo selvää ettei näitä koko ajan tule vastaan.
Hienoja kuvia muuten.
José Jamesin uudesta levystä vielä...
Itselleni kyseinen platta on ollut lievä pettymys. Varsinkin jos sitä peilaa loistavaan debyyttiin. 2008 ilmestynyt The Dreamer kun tuuletti huolella koko vokaalijazzgenren. Nyt liikutaan popahtavammissa ja jotenkin helpommissa ja kevyemmissä tunnelmissa. Isompien markkinoiden levy, joka todennäköisesti (valitettavasti) tulee olemaan linja myös legendaariselle Vervelle siirtyvän Jamesin tuotannossa tulevaisuudessa.
Jazz on!
- Keijo Hujanen-Sahioja
Kiitos Keijo mahtavan pitkästä ja syvästä kommentista. Hyvä kun mainitsit kuvat erikseen, niistä kaksi jälkimmäistä olivatkin seuralaiseni käsialaa, lisäsi copiraitin.
VastaaPoistaJ. J.:n popistuminen ei häiritse vanhaa popin ystävää, mutta ymmärrän tosijazzin arvostajien pettymyksen. Omat kuuntelut rajoittuvat toistaiseksi Myspace-sivujen esittämään materiaaliin, pitää käydä hankkimassa koko levy ja puhua lisää sitten!
Livelevyä ja yleisön kiljahduksia odotellen.