Gil Scott-Heron - the Death of a Bluesologist

I won't even pretend having known much about the life or music of Gil Scott-Heron, until his death last week at 62. I have always loved "Lady Day and John Coltrane", and appreciated "The Revolution Will Not Be Televised" (which he wrote when he was 19), but I'd be lying if I said I knew "Home Is Where the Hatred Is" before Kanye used it in his hit.

Therefore, let me just say his existence has been meaningful in many ways, and direct you to my favorite song for his music, and a decent epitaph of sorts published in The New Yorker for his life. The text is written by an Alec Wilkinson who apparently knew Scott-Heron personally. Although I can't decide whether his profile story of the artist from a year back comes closer to voyerism or journalism. The epitaph, however, is informative and respectful, as they should come. Enter the The New Yorker's blogpost "Gil Scott-Heron's Scornful Brilliance" from here, and his musical legacy from below.

On the Streets of...

Here's a blog post the concept of which is copied (w/ permission) from Liisa Mirjami's beautiful 00530 Helsinki blog. Seeing her post made me go nostalgic about my past travels, and the street styles (not the Hel Looks kind!) I've documented on them.

My favorite sticker. Berlin, Rosenthaler Platz, 2009.

Immigrant ostalgia? Toronto, 2006.

Lifesize loving pandas in a Berlin wall, 2009.

Forever growing downtown Bangkok, 2009.

Hasidic themes in Marais, Paris, 2008.

I've witnessed the traces of painter-gone-fashion-designer Ms. Claw in a couple of cities, not "yet" in Finland. That day might not come, but speaking of Claw and graffiti, check out the documentary Infamy in which she and a couple of other painters are properly introduced. It was screened a couple of years ago at HIFF, and if I remember correctly it was a fun film to watch.

Claw in Berlin, 2009.

And home town NYC, 2008.

Hmmm-kay, I think I'm close to exceeding the limits of reader-friendly amount of pictures one above another, I'll stop here for now. I might have to publish an entirely other post on the Tats Cru sightings from New York, 2008. They're so skillful, albeit eventually their style is a bit too clean to my taste, missing the rawness I for some reason appreciate. But thumbs up I'd get the chance to go scout for fresh Tats pieces in NYC soon, so I'll save that collection for later.

Liisa Mirjami is blessed with a real fresh touch with her camera,  don't forget to check her  awesome blog. Following her example on this topic was a bit of an anti-climax, but lately I've been wanting to post some of my own photos instead of using ones taken by other people. Despite the vague moral guidelines on picture borrowing I follow, it still sometimes feels sketchy, and definitely very impersonal. I'll try and keep my camera with me more often in the future and document the things I am going to write about. (Would be heaps easier if only I knew it already by the time I see it!)

These heartsick babies grew by quite a few buildings

in Ottawa, 2006. Hopefully still do.

P. S. One thing I'd sure like like like to spot from Helsinki street sides is LM's infamous dog sticker!

I love big books(tores) and I cannot lie

*Puhinaa* 

Voihan kaunokirjallisuus! Huhutusta kustannusalan kriisistä huolimatta mielenkiintoisia ja kauniita ja kehuttuja kirjoituksia tippuu elämässä eteen paljon tiuhemmin kuin niihin ehtii tutustua. Olen viettänyt  viime vuosina yhteensä varmasti viikkoja, ellei kuukausia, ihaillen, inspiroituen ja tehden ostoksia kirjakaupoissa Akateeminen ja Sammakko (Helsinki ja Turku), Shakespeare & co. (Pariisi; ks. maailman kaunein kotisivu), Strand Bookstore (New York; suosikkini), Chapters ja se yksi pieni jonka nimeä en muista (Ottawa), FNAC ja ne kaksi puulla sisustettua pienempää paikkaa Ipanemalla (Rio de Janeiro). Enkä taida tässä edes aloittaa puhinaani kanadalaisista ja irlantilaisista käytettyjen kirjojen myymälöistä. Tai yliopistojen kirjakaupoista. Voi että!

Shakespeare & companyn Politics-hylly, 2008.

Shakespeare & co interiors. Kuva erinomaiselta Unlike.Paris-sivustolta,

suosittelen tämän ja muidenkin kaupunkien kohdalla!

Haastavinta kirjakauppamatkustelussa on tähän mennessä tainnut olla paluu New Yorkista ilman lisäkiloja matkatavaroissa: Strandin kellarikerros on täynnä uutuuttaan hohtavia, osin vielä julkaisemattomia kirjoja: arvostelijain kappaleita jotka myydään puoleen hintaan! Sieltä mukaan lähti keväällä 2008 Eavan Bolandin uunituore runokokoelma, Siri Hustvedtin silloin vielä julkaisematon Sorrows of an American sekä Simone de Beauvoirin muistelmat ja Jay MacInerneyn The Good Life, ja kauppaan piti jättää korkea kasa karsittuja kirjoja ensi kertaa oottelemaan.

Strand Bookstore, corner of Broadway and 12th St. Näillä 
alehyllyillä on flirttailtu useammissa New Yorkiin
sijoittuvissa sarjoissa ja elokuvissa. Ja sisällä: "18 miles of Books", 
kuten liikkeen slogan kuuluu. Voi ei mikä matkakuume. (Ja voi ei 

miten ruma ja epätarkka kuva; skarppaan jatkossa, lupaan.)

Ja mitä tästä kompulsiosta seuraa: haluaisin kiivaasti, että jonossa ja kasoissa lukemistaan odottavat kiehtovat kirjat olisi jo luettu, ja että pääsisin innostumaan ihan uusista tuttavuuksista! Toisaalta tahdon siis aivan ehdottomasti syventyä jokaiseen kirjaan kerrallaan. Tilannetta ei helpota se, että tartuin viimein Tolstoin Sotaan ja rauhaan, jonka pariin isä on jo kymmnen vuotta houkutellut, usuttanut ja kehoittanut. Se onkin todella miellyttävää, viisasta ja mieluisaa lukemista, mutta voi pojat, harashoo, siinä meinaan menee vielä hetki.  Neljä erillistä kirjaa, 580 henkilöhahmoa. Anna Karenina olikin ihan pala kakkua. Parissa viikossa, kun muutakin joutuu tässä elämässä tekemään, olen päässyt puoleen väliin.

Elääpä vapaaherrattaren elämää. Lukemiselle riittävän ajan lisäksi meiltä alkaa loppua myös hyllytila.

Iit, geet ja hoot epäjärjestyksessä, muka-tilavammassa 
pystyjärkässä. Ei taida pysyä kauaa.

Heti kun Bolkonskin ja kumppanit hyvästelen, aion tervehtiä iloisesti seuraavia romaanivieraita, joista jotkut ovat ottaneet vuoronumeron jo joululahjapaketista putkahtaessaan:

- Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi Max (lainassa siskolta, kovat odotukset)

- Hilary Mantel: Wolf Hall (Man Booker 2009 -voittaja; tilasin tänään vihdoin Amazonista ja olen jo etukäteen varma että tulen pitämään siitä kovin; aika haaste kirjalle)
- Lionel Shriver: We Need to Talk About Kevin (kovin ylistetty tämäkin)

- Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin (odotukset eivät ole edellisen perusteella kovin korkealla)

- Kari Hotakainen: Ihmisen osa (odotukset korkealla!),

sekä kolmea kiehtovaa elämäkertaa:

- Germaine Greer: Shakespeare's Wife (hankittu Mummulle Pariisin Shakespeare & co. -kirjakaupasta)

- Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni (kuuluu joululahjakirjoihin ja pitkäaikaislistalaisiin muutenkin)
- Simone de Beauvoir: Memoirs of a Dutiful Daughter (tämä toisesta kirjataivaasta, New Yorkin Strand Bookstoresta, josta näen säännöllisiä haaveunia)

...ja näiden jälkeen, toistaiseksi järjestäytymättömänä, odottavana massana kuvitteellisia sormiaan hermostuneesti pöytään naputellen lukuun pääsyä odottavat mm. John Irvingin, Jhumpa Lahirin, Philip Rothin, Tuomas Kyrön, Ralph Ellisonin, Sirpa Kähkösen, Paul Austerin, Siri Hustvedtin sekä Veikko Huovisen hengentuotteet. Nämä nyt vain pääni päältä eli off the top of my head.

Ah, listoista kirjalistat ovat kai tyydyttävimpiä! Joskos sitä siirtyisi hetkeksi vihdoin ihan tenttikirjallisuuden pariin, riittäiskö inspiraatio?


P. S. En ole muuten kovin eri mieltä Isaac Babelin kanssa, ehkei isäkään. Babel totesi Sodan ja rauhan luettuaan:  

"If the world could write by itself, it would write like Tolstoy."