tiistai 8. maaliskuuta 2011

For Women and their Rights

Does reality shape language, or the other way around? Does the answer to previous question make a difference to how language is related to gender equality? Yes it does.

One way of elaborating could be to read what I have copied below: a unique instance of language organized into incredible, terrible beauty and sense by one of my favorite poets.

"What Language Did" by Eavan Boland

The evening was the same as any other.
I came out and stood on the step.
The suburb was closed in the weather

of an early spring and the shallow tips
of washed-out yellows of narcissi
resisted dusk. And crocuses and snowdrops.

I stood there and felt the melancholy
of growing older in such a season,
when all I could be certain of was simply

in this time of fragrance and refrain,
whatever else might flower before the fruit,
and be renewed, I would not. Not again.

A car splashed by in the twilight.
Peat smoke stayed in the windless
air overhead and I might have missed: 

a presence. Suddenly. In the very place
where I would stand in other dusks, and look
to pick out my child from the distance, 

was a shepherdess, her smile cracked,
her arm injured from the mantelpieces
and pastorals where she posed with her crook.

Then I turned and saw in the spaces
of the night sky constellations appear,
one by one, over roof-tops and houses, 

and Cassiopeia trapped: stabbed where
her thigh met her groin and her hand
her glittering wrist, with the pin-point of a star.

And by the road where rain made standing
pools of water underneath cherry trees,
and blossoms swam on their images, 

was a mermaid with invented tresses,
her breasts printed with the salt of it and all
the desolation of the North Sea in her face.

I went nearer. They were disappearing.
Dusk had turned to night but in the air—
did I imagine it?—a voice was saying: 

This is what language did to us. Here
is the wound, the silence, the wretchedness
of tides and hillsides and stars where

we languish in a grammar of sighs,
in the high-minded search for euphony,
in the midnight rhetoric of poesie.

We cannot sweat here. Our skin is icy.
We cannot breed here. Our wombs are empty.
Help us to escape youth and beauty.

Write us out of the poem. Make us human
in cadences of change and mortal pain
and words we can grow old and die in.


I could think about this poem for days without sleep. With it, I am wishing a great and hopeful international Women's Rights Day to everyone, irrespective of gender!


A few more, for those who felt what I feel.


torstai 3. maaliskuuta 2011

It's Terrible, Love

Kestipä jälleen radiohiljaisuutta. Tämä saattaa hyvinkin olla toistaiseksi voimassaoleva ilmiö, sillä eräs keskisuuri akateeminen ponnistus vie tällä hetkellä kaiken huomioni, aivokapasiteettini, aikanikin.

Melkeinpä harmittaa sitäpaitsi viime kuukausina julkaistujen tekstien tietty tyhjänpäiväisyys - odotan oikein motivoituneena aikoja, jolloin ehtisin hieman miettiä näitä blogiin istuvia aiheita hieman syvemmin ja analyyttisemmalla otteella. Kivojen juttujen listaus toimii ehkä muotiblogeissa, mutta näitä matalaluotaavia "Olipas kiva kirja - kannattaa lukea!" -tuotoksia en lukisi pitkään itsekään.

Noita parempia aikoja odotellessa, sallikaa minun sittenkin tässä aivan vailla analyysia jakaa vielä kaksi hienoa kokemusta. Yksi mennyt, yksi vauhdilla - vihdoin - lähestyvä:





Joann Sfarin (mikä pettymys, hän olikin mies) elokuva Gainsbourg - Vie Héroïque on - etenkin taiteilijan lapsuuteen ja nuoruuteen sijoittuvilta osiltaan - tosi miellyttävä elämys.





Tänään ja huomenna Helsingin Kulttuuritalolla konsertoiva, tähteyteen vaivihkaa noussut The National on aina, kaikissa muodoissa, niin ikään miellyttävä elämys. Osanottoni teille jotka jäitte lipuitta - onneksi Ruisrockissa on mahdollisuus korjata tilanne. Yllättävän hyvin sopivat telttalavalle ainakin Alligatorin ja Boxerin biisit kesällä 2008. Kumpaan tahansa keikkaan voi orientoitua katsomalla ylläolevan dokumentaarivideon hienolle (joskin jo vähän inflaatiosta kärsineelle) biisille "Terrible Love".

Muutaman tunnin kuluttua pääsen toivottavasti hyräilemään (itselleni ja em. ponnistuksilleni, tietty) näitäkin värssyjä.

Your mind is racing like a pro, now
oh my god it doesn't mean a lot to you
one time you were a glowing young ruffian
oh my god it was a million years ago...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Pahan mielen parantaja

Eilisaamu koitti liian aikaisin ja henkilökohtaisesti hieman heikoissa kantimissa. En edes Hesaria jaksanut lukea. 

Onneksi kotini jakaa kiltti sielu, joka oli juuri aloittamassa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Ensimmäiset kolme tai neljä katkelmaa rauhallisesti ääneen luettuina tekivät olon jo paljon paremmaksi, ja mielen kerrassaan hyväksi.

No, Kyrön teksti on hauskaa ja oivaltavaa, mutta ei mitään runoutta. Mielen jo muikistuttua lauantaini suorastaan täydellistyi muutamaa tuntia myöhemmin. Kuvataideakatemian galleriassa. Jussi Niskasen näyttely koostuu kaiken kokoista näennäisen abstrakteista maalauksista, joista monia tekisi mieli tuijotella tuntikaupalla. Sunnuntaihin 13.2. asti jatkuvassa näyttelyssä kannattaa käydä vähän väsyneenä, hämmentyneenä ja ehkäpä elämän tarkoitusta etsiskellen.


Tämä jäi vähän epäselväksi, mutta mahdollista on, että ylläolevan teoksen nimi on:  

Katselin ikkunaani peittävän
laudoituksen raosta, kun
taivaanrantaan kasvoi
 massiivinen
sienipilvi. Radio hiljeni melko pian
sen jälkeen. Kuuntelin sen
jälkeen
Leevi and the Leavingsia
vanhoilta kaseteilta. Saludoa oli varastossa
vuosiksi.
(Jussi Niskanen)

 

maanantai 24. tammikuuta 2011

DocPoint on täällä tänään

Mietityttääkö USA:n talouskriisi?

Tahtoisitko räppistaraksi? Vai haaveiletko ennemmin bändistä? Sinfoniaorkesterista?

Oletko miettinyt, millaista lappalaisten elämä nykyään on? Vai pikemminkin millaista se oli kauan sitten?

Oletko Scorsese-fani? Diggaatko Uudesta Fantasiasta ja/tai Palefacesta ja/tai merenelävistä?

Festareilla mm. Martin Scorsesen Public Speaking

Katsottavaahan taas riittää: dokumenttielokuvafestivaali DocPoint 25.-30.1.2011, Helsingissä.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Rikos ja rangaistus ja rakkaaksi käynyt 1800-luvun kirjallisuus

 Onpa itsetyytyväinen ja sivistynyt olo, kun on vihdoin saanut suoritettua Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Paitsi ettei se mitään suorittamista ollut. Edes alku ei tehnyt tiukkaa, toisin kuin esimerkiksi Sodan ja rauhan seurapiirijuorut aikoinaan.

Viime aikoina on tuntunut aika vahvasti siltä, etten osaa arvostaa modernia tai sitä uudempaa kirjallisuutta yhtä korkealle kuin edeltäjiään. (Tämänhän tunnustin osittain jo vuoden ekassa kirjoituksessa.) Nämä 1800-luvulla kirjoitetut, avoimesti ja pystypäin suurten kysymysten äärellä viipyilevät ja henkilöidensä mielen sisään pyrkivät suurteokset antavat paljon enemmän ajattelemisen aihetta, minkä lisäksi ne saavat lukijassaan aikaan oikeita, syviä tunteita. Ote kolmannen osan luvusta kolme:

...jälleen kävi hänelle täysin selväksi, että oli vastikään lausunut suunnattoman valheen, ettei hän milloinkaan enää voi puhua kaikesta, ja mikä pahempi: ettei hän enää milloinkaan voi kenellekään edes puhua. Tämän kiduttavan ajatuksen vaikutus oli niin voimakas, että hän tuokioksi melkein unohti itsensä ja ympäristönsä, nousi paikaltansa ja aikoi lähteä huoneesta.

Toki on välillä varsin hauskaa ja viihdyttävää pohtia sisällön sijaan vaikka kirjoittamisen muotoseikkoja; näin viihdyin esimerkiksi talven hittituotteiden, Aleksandra Salmelan (27 eli kuolema tekee taiteilijan) ja Riikka Pulkkisen (Totta) romaanien parissa. Uskallan kuitenkin ennustaa, että Dostojevskin hajuja ja äänimaisemaa myöten tarkalleen kuvattu, inhorealistinen 1860-luvun Pietari jäi mieleeni pysyvästi, mieleenpalautettavasti, toisin kuin Salmelan kuvaus suomalaisista nykymetsäläisistä tai Pulkkisen steriilihkö, keväinen Helsinki. (Oliko siinä kevät? Tämäkin on enää hatara muistinpilkahdus, vaikka luin kirjan marraskuussa.) 

 Ajattelen, että tämä olisi se silta jolta Raskolnikov on hypätä, ja jolta 
onneton nuori nainen hyppääkin ennen kuin R. ehtii tuumastaan toimeen. 

Sama koskee henkilöhahmoja, enkä usko että kyse on pelkästään kuvailun määrästä, vaan ennen kaikkea sen laadusta. Marmeladovin omaelämäkerrallinen jutustelu tuopin äärellä oli ahdistavampaa luettavaa kuin yksikään viime vuosien addiktiotilitys, Raskolnikovin uni hautuumaasta ja hevosen rääkkäämisestä sai voimaan pahemmin kuin Puhdistuksen inhottavimmat, yksityiskohtaiset kohtaukset. Lasten kirkassilmäisyys oli - noh, äärimmäisen kirkasta. Razumihinin  nousuhumalainen itsevarmuus ja sitä seurannut morkkis ovat riemastuttavan tunnistettavia nuorille juhlijoille 150 vuotta myöhemmin. 

Romaanin esiin nostamat eettiset kysymykset ovat sitä kokoluokkaa, etten tahdo tai edes uskalla käsitellä niitä täältä käsin, vaan toivon eksyväni livekeskusteluihin aiheesta. Ehkä Ryhmiksen näytelmän jälkeen, tai jo väliajalla...

Yhteenvetona: 150 vuotta sitten kirjoitettu kaunokirjallisuus näyttää maistuvan minulle tällä hetkellä uutta aaltoa huomattavasti paremmin. Tässä kai tunnustin itseni joko vanhanaikaiseksi tai yksinkertaiseksi. Mutta eipä lukeminen lopu siltikään ihan heti kesken! Täytyy harkita Project D:n kelkassa pysyttelemistä: siellä luetaan vielä Riivaajat, Idiootti sekä Karamazovin veljekset.

P. S. Vielä lukukokemuksen voimakkuudesta: olen Rikoksen ja rangaistuksen jälkeen yrittänyt lukea kirjaa nimeltä Siilin eleganssi. Se on luullakseni ihan hyväkin romaani, ranskalainen uusi hittikirja, mutta tuntuu vertaillessa niin laimealta että olen jo monta iltaa jättänyt illan viimeiset lukuhetket väliin ja siirtynyt suoraan unta odottelemaan... 
Laatukirjallisuuden sivuvaikutuksia.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Toinen maailmansota telkkarissa

Yle Teema näyttää tulevina perjantaina tosi hienoa dokumenttisarjaa toisesta maailmansodasta. Ensimmäinen Maailmansodan kurimuksessa -sarjan kuudesta osasta näytettiin viime viikolla. Se on katsottavissa kuukauden verran Yle Areenassa (tässä suora linkki), kuten tulevatkin jaksot ensiesityksensä jälkeen.

Kuva Yle Teeman sivuilta
 
En tiedä miten arkistomateriaali on saatu noin eläväksi - jotain sille on selvästi tehty! Lähes kaikki materiaali on liikkuvaa värikuvaa, ja tarkkuus on niin suuri että Hitleriä ja Stalinia katsellessa tuli kylmät väreet. Tekstissä kertojaääni käy keskeiset tapahtumat ja ilmapiirit läpi kronologisesti, melko niukasti ja ensimmäisen jakson perusteella neutraalisti.

Dokumentti on alun perin ranskalainen - tämän voi pitää mielessä ja tarkkailla millaisena kotimaa sarjassa esitetään. Dokumentit ovat aina kaukana objektiivisesta totuudesta (vaan eipä siihen kyllä yllä mikään muukaan historiana esiintyvä kertomus).

Kannattaa ehdottomasti katsoa, joko Areenasta tai perjantai-iltaisin suoraan vanhasta kunnon tv:stä. Sarjaa näytetään klo 20.05; uusinnat sunnuntaisin klo 21.25.

P. S. Älä katso lasten kanssa - materiaali on siloittelematonta eikä se kaihtele sodan kauheuksia.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Levylahja



Levykauppa Äxässä on ilmeisesti meneillään aika hyvä tammiale. Sain sieltä tuliaisen, joka muokkaa parhaillaan sunnuntaistani entistä mieluisampaa.


[levyn antajalle, jolle en tätä hienoa kappaletta kovin kirjaimellisesti voi kuitenkaan omistaa]
Ehkä muistatkin mua,
etkä voi uskoutua:
kirjoittaa meistä nyt, kun
sun nykyinen on vihainen
eikä yhtään mua siedä.
Uniharhoissa nään sua,
niitä ei voi multa viedä.

Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.

Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua.
 
(san. Paula Vesala)
 

hit statistics
Best DSL Providers