Infoähky

On siis kesä. Avaa mikä tahansa lehti tai katso Kymmenen uutisten kevennys: kesätapahtumia pursuilee enemmän kuin Suomessa on jengiä. (Onneksi on turistit.) Pakkohan meidän on inspiroitua.

Inspiration Information on vaiennut alkukesästä kilpailevien tiedonvälittäjien huudellessa kilpaa, ja jatkaa hiljaiseloa vielä hetken. Kesäkirjalistan purkukin on vasta ihan aluillaan, mikä tarkoittaa ekoja sivuja sekä Simone de Beauvoirin elämäkerrasta että ensimmäistä lukua Shriverin We Need to Talk about Kevinistä. Tärkeintä on, että luettavaa, konsertteja ja festareita piisaa!

Tsekkailkaa kesän mittaan Current Inspirations -listoja vaikka vars. blogitekstit eivät niin tiheästi päivittyisikään. Ja nauttikaa!

Four more days

Lord almighty, I feel my temperature rising... The FIFA World Cup 2010 will be kicked off in Joburg, South Africa, on June 11th. That is, in four days.

R. W. Johnson wrote, already a while ago, an insightful and informative blog post for the London Reviw of Books blog about the spectacle's currently most potential downsides. His take was quite  appealing to a rigid realist such as myself. Might be a good idea to take a good, well-informed and unbiased look at the games and all they will come to mean before it's on and we'll all get carried away by the greatness and nobility of the sport itself (for that cannot be compromised!).

For those litarate in Finnish I have to add one Messi-related blog post, by Mr. Jari Tervo.  These days one comes across the lemming-like face of Lionel Messi, that Argentinian foot-magician,  pretty much everywhere. Admitteldly he has inspired a lot of things...

From June 11 to July 11 it is rather obvious a good many relationships are risked, while male bonding  explodes globally to become even more commonplace than usual. A certain gentleman recently contemplated out loud, in all seriousness, how many more World Cups he is likely to live to see. I think all this is highly entertaining; both the sport and its socio-psychological side-effects. Let's hope the experience will be a good and entertaining one for South Africa, too.

P. S. Check out the evolution of the World Cup Ball from 1930 to date!

This one's for Louise Bourgeois

A few lines in honour of the original spider woman, sculptor extrodinaire, Ms. Louise Bourgeois, who passed away at the age of 98 on Monday 31 May.

Her life is connected to mine in two somewhat far-fetched ways. First, I have always been utterly intrigued by the spider sculptures she has left behind her around the world, like bizarre footsteps. During my short Ottawa period I used to walk under one many times (see picture below). She named her first spider, which was an ordered work for the opening of Tate Modern in 1999, Maman because it represented something she felt for her own mother. This delicate piece of information leaves me thinking.

There are millions of better pictures available online, but

I wanted to do the right thing and use my own archives.

Check out my  P. P. S. 

My second connection to her is that, being a French woman born in the early 20th century, Bourgeois was a contemporary and fellow Frenchwoman to Simone de Beauvoir, whose Memoirs of a Dutiful Daughter I've just started to read. This far I have discovered, due to Ms. Bourgeois' sudden death and the flood of epigrams and articles that have consequently been published, that they both lived remarkably courageous, determined lives. 

The most important thing connecting the two artists is, in my opinion, that they both recognized and often articulated their awareness of the strong impact of early childhood on one's later actions. “Everything I do,” Louise Bourgeois has declared, “was inspired by my early life”, a life overshadowed by her mother's illness and her father's concurrent infidelity.

I'll probably come back to Ms. de Beauvoir once I've finished her memoirs; I dedicate this post to Ms. Louise Bourgeois and her amazing spider sculptures, and make a solemn vow to get to know her art better in the near future.

P. S. Maman is Tate Blog's "Work of the Week" this week, check it out here.

P. P. S. Surfed onto a travelogue with pictures of several Maman spiders around the world. I've stood next to the creatures in Havanna and Ottawa, gazing into where their eyes probably were...

Teatterikeräilyä mielen maakellariin, eli syssymmälle

Kesäkuu on nyt tosiasia. Sen kunniaksi, kävisikö päinsä jos mainitsisin muutaman asian syksystä?

Susi sisällä -kokemuksen jälkeen vaikuttaisi siltä, että Tiina Lymi pysyttelee suosikkieni etuoikeutetussa joukossa ennen kaikkea näyttelijänä ja pääasiassa nostalgisista syistä ("Isänmaan toivot" ja vanhat Ryhmiksen näytelmät vuosituhannen taitteesta, ne jotka upposivat iskevyydellään lukiolaiseen kuin veitsi voihin). Olin silti tosi iloinen lukiessani Ryhmäteatterin uutiskirjeestä että syksyn ensi-iltoihin kuuluu Lymin ohjaama ja kirjoittama S.O.S. (Save Our Souls). Koska näytelmän yhdessä pääosassa on Elina Knihtilä, jaksan pitää ilofiilistä yllä vaikka näytelmä näyttääkin kertovan - uh oh - hyvinvointiyhteiskunnasta. Ei haittaa! Kiinnostavaa nähdä, miten Helsinki vastaanottaa ohjaavan, käsikirjoittavan Lymin.

S.O.S. @ Ryhmäteatteri. Ensi-ilta 7.10.2010 Pengerkadun näyttämöllä.

Tässä vaiheessa vuodenkiertoa jokainen aikojaan seuraava ihminen tiedostaa jo lähes tuskaisena, miten täynnään kesä onkaan ainutlaatuisia tapahtumia joita ei vaan voi jättää väliin. Uusia festivaaliohjelmistoja julkaistaan useammin kuin niihin ehtii tutustua, ja kalenteri on sutattu lukukelvottomaksi. Tarpeeksi vanha ja viisas tietää, että se ennakoi myös hieman ankeaa syksyyn astumista. Oivaa terapiaa tähän vaivaan on teatterien syksyn ensi-iltojen tsekkailu. Kivaa on myös surffailla läpi näytöksiä joita ei vielä ole ehtinyt katsoa. 

Itse hymistelen mm. Espoon kaupunginteatterin Esitystaloutta syyskuussa, ja Ryhmiksen klassikko-eläessään -maineen saavuttanutta Päällystakkia pääsen vihdoin katsomaan - marraskuussa! Tuossa ne liput nököttää. Täytyy mennä katsomaan myös Saision ja Packalénin Odotus KOM:iin, niin paljon sitä on kehuttu.

Siitä vaan siis teatterisurffailemaan, mikäli lempparikesäfestarin alituinen ajattelu alkaa jo väliaikaisesti kyllästyttää, ja mikäli jaat tämän piilevän kohta-se-kesä-on-jo-ohitse -tunteen, jonka kauhuskenario häämöttää siellä syyskuun alussa: kun kukaan ei enää halua grillata, kun viimeisetkin juhlaviikot ja lomat on juhlittu, eikä aurinko enää jätä illoiksi lämpöään viipyilemään kivijalkoihin ja asfalttiin!

P. S. Kesäteatterit on blogipostauksen aihe erikseen. Jos et malta odotella sitä, niin aloita yllämainitussa ronskisti puffaamani Ryhmiksen Cyrano de Bergeracista, ihanassa Suomenlinnan kesäteatterissa. Omia parhaita kokemuksiani ovat harrastelijoiden kesäteatterit pääkaupunkiseudun pienemmissä pitäjissä tai mökkipaikkakunnilla. Näitä kannattaa bongailla niin ikään netistä, tai sieltä mökkipaikkakunnan paikallisjulkaisuista. Ensiapua täältä.

Kemmuru käskee: "Lataa lataa"!

Hei, taas täällä i**ovoidaan! Suomen sympaattisin rap-yhtye Kemmuru on laittanut uusimman Meiltä puuttuu kaikki -levynsä kotisivuilleen ilmaisesti ladattavaksi!

Ja ovathan tätä kokeilleet viime vuosina uusien musiikilla-elämisen muotojen etsinnässä monetkin artistit, mutta Kemmurun pojilla on nyt leikannut erityisen lujaa: he ovat luoneet, ilmeisesti "ensimmäisenä maailmassa", menetelmän jossa potentiaalisesti jokainen ladattu levy on erilainen. Systeemi arpoo joka latauskerralla uudestaan jonkin kombon levyn biisien useista nauhoituksista: eri soittokerroillahan biisit ovat väistämättä erilaisia, mitä sitä levylläkään kaihtelemaan tai yhtä otosta muiden yläpuolelle kohottelemaan.  

Levyn kansikuva löytyi Kemmurun Myspace-sivuilta.

Basso.fi:n haastattelussa tuottaja/artisti Aksim selittää myös kokeilun kaupallisia lähtökohtia: "Waretuksen, seratodeejiiden ja paskojen mp3:sten aikakautena digitaalisuus nähdään liian usein vain välineenä, jolla kaikki on vähän helpompaa, mutta samalla huonompaa. Asiaa ei paranna se, että musiikkibisnes pyrkii käyttämään sitä vain vähentääkseen kuluja. Tahdomme osoittaa, että on lukuisia mahdollisuuksia joilla digitaalinen julkaiseminen voi olla muutakin kuin taiteen vihollinen." Artisti maksaa, muttei toivottavasti liikaa.

Lataamalla levyn Kemmurun nettisivuilta downloadaat myös bonustrackin "Lataa lataa", jota ei löydy levyn cd- tai vinyylipainoksesta. Kiinnostavaa nähdä, miten nuo 1900-luvun formaatit tällaisella postmodernilla markkinointisuunnitelmalla myyvät. Oman teknisen jähmeyteni takia aineettomat mp3-levyt kyllä vielä vähän vieraannuttavat. Paras tämänhetkinen kombo mulle on suht' yleinen vinyylilevy+tunnukset saman levyn lailliseen lataamiseen. Yhdistelmässä kohtaavat ajatukseni estetiikasta,  teknologisesta kehityksestä, etiikasta ja käyttäjäystävällisyydestä aika täydellisissä mittasuhteissa. Näitä on kuitenkin melko vähän tarjolla (kysynkin miksi?), joten raha vaihtuu aina välillä levykauppojen kassalla vielä good old cd-levyiksi. Varsinkin suomalaisia artisteja koitan säännönmukaisesti tukea aina levynhinnan verran. Ehkä myös Kemmurua.

Jos ei uskalla tai tahdo suin päin klikkailla Kemmurun mainittua download-nappia, niin ennakkokuuntelua on tarjolla tietysti Myspacessa tai YouTuben kautta. Ja biisithän toimii, esimerkiksi "How 2 Survivessa" on aika viehkot "Porque Tu Vas" -taustat, joiden lisäksi huiput fiittaajat Hannibal ja Stepa: selkeät kesäbiisimerkit. Toivottavasti Kemmuru nähdään mahdollisimman pian uudestaan stadissakin. "Landespeden" lempeän käskevä "ota vaatteet veke!" on tuottanut kesäkeikoilla yllättävänkin spontaaneja reaktioita yleisön joukossa. Laittaisin tähän kuvan jos kehtaisin, mutta  onneksi ystävyyssuhteet vielä keikkuvat tärkeysjärjestyksessä korkealla ennen blogin (kyseenalaista) mainetta ja glooriaa...

P. S. Ihan ongelmatonta tuo levyn lataaminen ei taida olla, oma yritykseni jumittaa edelleeeeeeen.
 

Kesäkirjat 2010

Hetkinen, ilma on lämmennyt, opiskelut ovat hiipuneet tauolleen, ruoho on puskenut jo melkein säkäkorkeuteensa - missä on kesäkirjalistani? Havahduin tähän lapsukseen vasta Anna O:n kivaa blogia lukiessani. Annan kesäkirjoihin kuuluu mm. suuria itärannikkolaisia kirjailijaneroja (Paul Auster, Don DeLillo, Joyce Carol Oates) sekä kirjoituksia taiteesta (mm. Siri Hustvedt, Helena Sinervo, Bracha Ettinger). Kuulosti varsin luettavalta pinolta.

Minäkin taidan latoa omaan pinooni Annan inspiroimana ainakin Joyce Carol Oatesia, joka on tähän asti ollut aukko kirjallisessa sivistyksessäni. Sitä ennen on luettava viimeinenkin romaani Sirpa Kähkösen koukuttavasta Kuopio-sarjasta; nyt meneillään sarjan neljäs teos eli Finlandia-ehdokas Lakanasiivet. Suosittelen sarjaa etenkin kaikille naisille kesälukemiseksi tosi lämpimästi. Ja sukupuoleen katsomatta ihan kaikille niille, jotka ovat viime kuukausina ääneen valittaneet elämän olevan vaikeaa. Pienten pokkarien ihmiskohtalot vievät mukanaan ja mahtuvat pienempäänkin käsi- tai rantalaukkuun, tai isoon taskuun.

Ainoalla varsinaisella lomaviikollani aion tarttua viimein Hilary Mantelin tiiliskivimäiseen Wolf Halliin, jonka olen listannut täällä jo kauan sitten seuraavana vuorossa -jutussa. Sota ja rauha vei melkein koko kevääni, kuten tiedätte, joten helmikuisen jonotuslistan  purku on edelleen käynnissä. Jos joku etsii omaan pinoonsa hyvää kesäklassikkoa, suosittelisin mahdollisimman painokkaasti Tolstoilta joko edellämainittua tai Anna Kareninaa. Jälkimmäinen on muuten Orhan Pamukin mukaan paras koskaan kirjoitettu kirja; isä kertoi lukeneensa Pamukin haastattelusta SK:sta. Mistä johtui mieleeni, että Lumen luettuani olisin kiinnostunut jatkamaan myös Pamuk-polkuani. Olisiko se Musta kirja vai Nimeni on Punainen? 

Tuota uutta Pamukin haastattelua etsiessäni törmäsin netissä kiintoisaan SK-reportaasiin jossa komissaari Olli Rehn ja Pamukin suomentaja Tuula Kojo vierailevat Pamukin työhuoneella vuonna 2005, hieman ennen oikeudenkäyntejä joihin Pamuk oli määrätty "turkkilaisuuden halventamisesta" tuomittuaan sveitsiläislehdessä Turkin vaikenemisen Armenian kansanmurhasta. Kansainväliset reaktiot sananvapauden tallomiseen, muun muassa Rehnin asialle toimittaman julkisuuden voimalla, olivat ratkaiseva tekijä: syytteet hylättiin lopulta (mutta tappouhkauksiin ja maastamuuttoon Pamuk joutui mukautumaan).

Oho, missäs se punainen lanka?

Takaisin klassikoihin: jos Täällä pohjantähden alla on jäänyt lukematta, niin sekin soveltuu mainiosti kesäkirjapinon kulmakiveksi; Väinö Linna on suomalaisen kesän(kin) kuvaajien kärkikastia. Kiireisille tai vaikkapa paljon autoileville sen äänikirjaversio voisi olla hyvä loma- tai nimpparilahja. Cd:ltä voi muuten kuunnella myös Mihail Bulgakovin mainion Saatana saapuu Moskovaan. Oma kesäklassikkoni taitaa olla (vihdoin) Gustave Flaubertin Madame Bovary.

Vanhoista listoistani nappaan kesäkirjapinoon ainakin Simone de Beauvoir'n muistelmat Memoirs of a Dutiful Daughter sekä Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevinin. Myös postuumisti vuoden 1970 Booker-palkinnon viime viikolla saanut J. G. Farrellin romaani Troubles on pakko lukea; Iso-Britannian ja Irlannin hankala yhteinen historia ja etenkin sen kaunokirjalliset kuvaukset ovat  aiheena ehdoton lempilapseni.

Entäs kotimainen kirjallisuus? Tuorein Westö on edelleen lukematta; tilanne saattaa jäädä pysyväksi. Uusimmassa Parnassossa kirjailija-ohjaaja Elina Hirvonen antoi (Karri Kokon suopealla avustuksella) itsestään erityisen hyvän ja analyyttisen kuvan. Jälkikolonialistiset rakenteet ja siihen liittyvät tiedostavuuden sudenkuopat kiinnostavat minuakin. Hirvosen uusi romaani Kauimpana kuolemasta voisi olla kesän kotimaisessa kolmosessani, Kähkösen ja vapaavalintaisen romaanin kanssa.

Ihanaa! Täytyy alkaa treenata viisituntisia yöunia; vaikka kesä lähestyy vääjäämättä, ainakin kalenterissa ja arvaamattominakin luonnontieteellisinä ilmiöinä, ja vaikka se ilmenee ehkä muilla pitkinä lomina, on henkilökohtainen kesäni työntäyteinen ja viikonloputkin jo lähes hengästyttävän buukattuja. Mutta ei se haittaa, minä kyllä otan seuraavan helleaallon vastaan avoimin sylin ja luen  lounastauot ja yöttömät yöt läpeensä.

P. S. Listassa on vielä tilaa - perusteltuja ehdotuksia (ei juonenpaljastuksia, kiitos!) otetaan ilolla vastaan.

Mr. Adams, I presume?

Thanks again, Yle Areena. 

I never catch TV programmes when they are actually aired these days. Yle is now showing yet another HBO production - I had enthusiastically earmarked it in advance, but then missed its broadcasting: John Adams, a mini-series about the making of the United States of America. So I watched the two first episodes in a row from my computer, and nothing wrong with that.

The series' seven episodes depict the incidents that lead to the declaration of independence of the thirteen British colonies in 1776, via following the life of John Adams, one of the undersigners and America's second president. The first episodes touch upon important events that I think are briefly mentioned even in the Finnish school books, such as the incident that came to be known as "the Boston Teaparty", and introduce all the important characters responsible for the insurrection that lead to 4th of July 1776.

The first two episodes can now be watched from Yle Areena (the first one for only 3 more days!), the third will be aired next Tuesday. Call me nerdy but I do love revising my knowledge of U.S. history by watching Paul Giamatti and Laura Linney in an impressive epoch setting. Besides, the thematics are obviously far from old-fashioned: disagreement between groups of people, leading to only partially controlled violence. We can only wish for this storyline to one day become old-fashioned.

P. S. Despite my soft spot for historical faction, I have to ask: would the modern audience be terribly mislead if for once the set-up and costumes had at least some artificial color in them? The grimness in John Adams is once again pretty tiring.

P. P. S. I have yet to discuss the show with other people, but I know my Mom also finds it extremely good.

P. P. P. S. Now, go watch it!